Got The Time? aka Kiireisen Äijän "pizza"

Kaikilla on muka kiire... Arkena on kiire, viikonloppuna on kiire, ei ehdi, ei kerkiä, ei pysty, ei kykene. Olet sitten töissä tai vapaalla, aina tuntuu ettei aika riitä. Siihenkö meidät on ehdollistettu? Tutut (eihän tosimiehellä mitään ystäviä ole) valittavat koko ajan kiirettä. Ei ehdi nähdä kun työ/muija/perhe/harrastukset vievät kaiken ajan. Joo. Relatkaa jumankauta! Kaikkihan tietävät sanonnan siitä mitä hosumalla tulee. Eikä kiire yleensä ole hyväksi. Jokainen tietää ainakin sen, mihin se perinteinen suomalainen kiire ennen valomerkkiä johtaa. Eli se nk. "hei! Pilkkuun on kaksyt minsaa, otetaas pari shottikierrosta"kiire. Filmi poikki ja saamatta jäi? 


Jos nyt sattuu olemaan aika oikeastikin niukilla ja tahtoisi vääntää nopeata mättöä, kannattaa harkita seuraavaa...


Ainekset: Tämä on VAIN yksi esimerkki. Käytä päätäsi. Kannattaa myös muistaa että pekoni sopii tähän(kin). Kanansuikaleista tai kebablastuista voi myös tehdä variaatioita. Mitä nyt pizzaan laittaisit.


Paketillinen paahtoleipää (voi olla tavallista, grahamia tai jotain hiton "linnunsiemen"versiota jos satut pitämään)
Öljyä
Iso paketti jauhelihaa
1 iso sipuli
Ketsuppia
1 iso tomaatti
Ananaspaloja
jalapenoa
1 purkki kermaa (myös 3:n juuston kerma tai savujuustokerma toimii rokisti)
1tl suolaa
1tl mustapippuria
1tl paprikajauhetta
1tl jeeraa (juustokuminaa) sikäli mikäli sattuu kaapissa olemaan
(chiliä)
oreganoa
3 valkosipulin kynttä
Juustoa (plus aurajuustoa jos digauttaa)


Valmistus:


Uuni 175 asteeseen ja koska nyt ON kiire, heitä levylautaselle Anthraxin Got the time, pitää mukavasti tempon ruoanlaitossa.


Pilko tuplabasarin tahtiin kaikki kiinteät aineet mitä ajattelit sapuskaan heittää. Samalla paistinpannun pitäisi jo olla lämpiämässä öljyineen päivineen. Kelloa tuijotellen sipulit ja jauhelihat pannulle paistumaan. Muista käyttää hätäisiä ranneliikkeitä kun pyörittelet kypsyvää mössöä lastalla. Kun jauheliha alkaa olla kypsää, ripottele hätäisesti mausteet sekaan ja purista pikaisesti vielä valkosipulin kynnet. Lisää ananas ja jalapenosiipaleet, sekoita hetki raivokkaasti ja kaada kerma sekaan. Jätä muhimaan miedolla lämmöllä.


Ota uunipelti esiin ja repäise salamannopeasti sopiva kaistale leivinpaperia (toista pari kertaa koska ekat menevät riekaleiksi) ja sommittele leivinpaperilla peitetyn pellin päälle niin monta paahtoleivän palaa kuin mahtuu. Ruiskuttele hikeä pyyhkien ketsuppia leipien päälle ja levitä se tasaisesti. Heittele tomaatin viipaleet edes sinne päin ja rouhi oreganoa päälle oman maun mukaan. Kaada mössö pannulta "leipälevyn" päälle ja tasoittele lastalla. Juusto(j)a päälle käsittämättömällä nopeudella ja uuniin... Jos olet ollut ripeä ja aikaa on vielä hetki, voi latoa vielä toisen leipäkerroksen koko tekeleen päälle ja hieman lisää juustoa. Toimii toki ilmankin.


Nyt saat luvan kanssa hengähtää ensimmäisen kerran. Jyräytä soimaan wanhan kunnon Warlockin - Three minute warning ja kata pöytä niin ei mene aikaa hukkaan. Muista vilkaista välillä uuniin äärimmäisen hätäisesti. Kun juusto on sulanut, repäise pelti uunista, heitä ekat palat lautaselle ja polta suusi. Kun napa ei enää raavi selkärankaa, olet valmis. Evään päälle voitkin sitten ihmetellä, mihin käytät kaiken sen ylimääräisen ajan joka hosumalla jäi. 


Leka EI sitten vastaa haavereista jotka sattuvat sarkasmia ymmärtämättömille sekopäille. Mutta eväs on Rock!  \,,/

Wokkia Kunnianarvoisan "Suuren Vasaran" malliin

"Ripaus tätä ja ripaus tuota. Sitten 12,4 minuuttia vasempaan pyöritellen, jonka jälkeen 1,24h hengittämättä. Kolme kopautusta lusikalla omaan reiteen ja sipaisu 23 asteiseen uuniin jossa... ... ..."  ARGH!!!!

Kuka oikeasti jaksaa edes yrittää puoliakaan resepteistä, joita suositellaan milloin minkäkin "propagandamarkettiketjun" julkaisuissa. Viime aikoina on alkanut pursuamaan mitä monimutkaisempia reseptejä itämaalaisen ruoan tekemistä varten... Miksi? Ne jotka ovat käyneet esimerkiksi Thaimaassa, tietävät ettei paikallinen eväs todellakaan ole monimutkaista. 

Jotta päästään autenttiseen oloon, laita stereot niin kovalle, että naapurilla vetää silmät vinoon ja huuto häipyy itämaalaistyyliseksi kimitykseksi jonnekin taustalle. Yhtiömme suosittelee täksi vienoksi ruoanlaiton taustamelodiaksi Machine Head:in rallia Ten Ton Hammer. Kunnianarvoisa Suuri Vasara indeed.

Ainekset:

1 pussi ihan mitä vaan Wok vihanneksia

400g possua, kanaa tai katkarapuja, päätä kuule ihan ite.

1 pkt (250 g) munanuudeleita

öljyä

chilirouhetta (tai vaikka sweetchili kastiketta)

curryä

2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

3rkl soijasoosia (tai vaihtoehtoisesti 5 rkl mustapapukastiketta JOS haluaa kikkailla)

(2 rkl Thaimaalaista kalakastiketta. Jos ei löydy kaapista niin ei ole pakollinen.)

1/2 lime tai sitruuna

Valmistus:

Täräytä öljyä pannulle ja junttaa samaan satsiin valitsemasi lihaisat ainesosat, sekä puolirenkaiksi leikattu sipuli ja 1 valkosipulin kynsi hyvin ohuina siivuina. Lisää omavalintaista curryä (3-4 kunnon ripausta). Sulattele lämpimän veden alla wokkivihannekset, lisää pannulle ja anna ottaa lämpöä muun sössön seassa. Lisää chiliä kauttaaltaan kevyesti. (tässä vaiheessa mustapapukastike jos löysit). Purista toinen valkospipulin kynsi satsiin, pienennä levyn lämpö minimaaliselle ja jätä tekele muhimaan. Laita nuudelit kiehumaan - mielellään hiukan pienittynä - ja kun ovat kypsiä sen parin minuutin päästä, lisää paistokseen. Lisää soija (ja kalakastike). Raasta hiukan limen ylintä kuorta ruoan päälle ja purista sekaan puolikkaan happamuushedelmän mehut. Anna muhia vielä n 5min. Tunge kohti tauluasi. Eikä tarvi jumankauta seistä puolta vuorokautta keittiössä, että saa evästä joka etäisesti tuo mieleen itämaiden ilot... \,,/

Käyrää koipien välissä...

Äijäköörin istujaisilta tulossa ja pitäisi tehdä kunnon mättöä isommalle porukalle... Budjetti eväälle sitä kaliiberia, ettei juomisista joudu tinkimään... Mikä neuvoksi, mikä neuvoksi?

Aivan alkuun voi laittaa poikamiesboxin musiikkikeskuksen nupit kaakkoon ja läväyttää Wanhaa kunnon shokkirokkia soimaan... Cooperin Alice ja tähän toiminee paremmin kuin hyvin Feed my Frankenstein..., voi samalla pönkittää egoaan loppuillan naaraanmetsästystä ajatellen... "Well, I aint evil, Im just good lookin, Start a little fire, and baby start cookin. Im a hungry man..."

Ainekset: (n. 5 äijän ateriaan)

2 isoa sipulia (olen käyttänyt myös joskus kaupoista löytyviä jättisipuleita. Sattuneesta syystä niitä riittää yksi.)
1dl oliiviöljyä
2tl mustapippurirouhetta
1tl garam masalaa (jos ei löydy kaapista, laita mitä lystäät. Curryä, paprikaa, tandooria... tähän sopii miltei mikä tahansa)
n.2rkl soijakastiketta tai Thaimaalaista kalakastiketta
6-10 valkosipulinkynttä
1tl  oreganoa ja 1tl basilikaa (kuivattu käy) 
Puolikas tölkillinen olutta (osannet käyttää toisen puolikkaan)
9 kanankoipea
2 paketillista A-luokan makkaraa (Ukkopekkaa, Wilhelmiä tms, voi olla myös maustettuja versioita)


Valmistus:

Sipuleista, mausteista ja litkuista voi kanalle sörssäillä ensialkuun marinaadin oikein pakaste- tai paistopussissa, mutta jos se tuntuu liian neitimäiselle,  täräytät pöytään vain isoimman uunivuoan minkä löydät ja alat suoraan hommiin, sillä tämä tipu ei alkulämmittelyä näet juuri kaipaa... Maustamisen voi tehdä astiassakin kuten tässä ohjeessa tehdään.


Lado koivet astiaan, hakkaa sipuli reiluiksi palasiksi ja ripottele vuokaan, koipien ympäristöön, sekä tunge seuraavaksi  valkosipulinkynnet halkaistuna reisien rakoihin. Pippurirouhe ja muut mausteet tasaisesti ripotellen (muista hieroa yrtit käsissäsi) koko komeuden päälle. Sitten onkin aika saada hiukan reisiä kostumaan, eli lorottele soija tai kalakastike, öljy ja olunen jälleen tasaisesti reisien pinnalle ja jätä maustumaan noin 30min-1h:ksi.  Jos maustamisesta haluaa hieman tanakampaa, voi päälle lorautella hieman esim. Thaimaalaista Shrirachaa, joka on demonisen hyvää chilikastiketta. Tarkkana toki pitää olla, jos ei omat makuhermot ole moiseen tottuneet.   


Maustumisen aikana voi hetken marinoida itseään ohralla tai *:llä ja kuunnella lisää vaikka Mr.Cooperia... "I´m dressed in black, I´m a heart attack and my draw is lightning quick..."


Uunin pitäisi olla n.200-225 asteessa kun homma  jatkuu. Leikkaa makkarat keskeltä poikki ja ala tunkea reisien väleihin (jos on tarpeeksi likainen mielikuvitus, tämä aiheuttaa taatusti virnistyksen). Anna tuotoksen käristä uunissa tunti ja vartti tai puolitoista ja tarjoile esim. valkosipuliperunoiden kanssa... Toki tavalliset keitetyt perunatkin toimivat mainiosti. Muista välillä mulkaista uuniin ja käännä makkaroita jos meinaavat käristyä.


Takuuvarma tuotos jonka jälkeen on hyvä keskittyä olennaiseen... \,,/


Pienenä boonuksena livekuvia tällaisen evään toimivuudesta... Itse keskityin kuvaamiseen, mutta raatikööri suostui kuvattavaksi! 

Ready...

Steady...

...Gone

Yhtiömme suosittelee...

Smoke on the chicken...

Syksy... Tuo, vuodenajoista vittumaisin. Olo on talvea odotellessa sama, kuin roikkuisi löysässä hirressä... Vettä paiskoo taivaalta ja kissat alkavat kääriytyä peittäviin vaatteisiin minihameiden ja toppien sijasta... Positiivista tässä on toki se, ettei tarvi verrytellä niskoja aina ennen kaupungille lähtöä. Sitä ruoskaefektiähän ei harjaantuneenkaan moshaajan niskat kestä kun toinen toistaan säpäkämpiä sääriä kulkee joka puolella. Muuttolintu siis kuitenkin alkaa Äijän sisällä nostaa päätään ja ainainen kesä jossain palmun alla saattaa kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta... Toien vaihtoehto on, että ottaa huikan "sheriffiä" *  ja vääntää niin pehmeänmakuista evästä, että syksyn viima jää omaan arvoonsa. Tällä pöperöllä saa sen mahdollisen kesäkissankin kehräämään vielä syysiltoinakin...


Ainekset:


3 kananrintapalaa (tai iso rasia suikaleita)
300g pekonia
öljyä
1 iso tomaatti
1-2 isoa porkkanaa
1 iso sipuli
kanaliemikuutio
suolaa
3 valkosipulin kynttä
tuoretta basilikaa
curryä (testaa myös curryn tilalle tandoorimaustetta)
viherpippuria
2dl kermaa (oikeata! ei mitään kevytversioita)
spagettia


Valmistus:


Puukon voit lyödä hetkeksi pystyyn siihen viime vuosituhannelta olevaan puiseen leikkuulautaasi, sillä nyt kääritään hihat. Koska se jo kuulostaa niin mukavalta, ota miehekkäästi tipunrinta käteesi. Hetken haaveiltuasi jätä hempeily sikseen ja revi käsin lihat luiden päältä (tässä voi miettiä vaikka eksää jos on antipatioita) ja  suikaloi kaakattaja. Lorauta hieman öljyä paistinpannulle ja suikaleita pyörittelemään. Melkein heti perään pieneksi silvottu pekoni ja koko komeuden päälle curryä. Paista hetken aikaa, muttei niin että kanasta tulisi läpikypsää... Tipunlihasta tulee mureampaa kun se muhii loppuun keiton seassa.


Laita kattilaan kylmää vettä, toinenkin hellanlevy kuutoselle - tässä ei päästä vielä Pedon Kokkaukseen eli kolme levyä kuutosella - veteen kanaliemikuutio ja heitä perään rouheasti lohkottu sipuli. Odota kunnes vesi kiehuu ja lisää mukaan mahdollisimman ohueksi viipaloitu porkkana. Murskaa valkosipulin kynnet veitsen lappeella ja heitä keittoon. Lisää 4-6 viherpippuria ja noin 1tl suolaa. Lohko tomaatti ja lisää keittoon. Perään nippu spagettia katkottuna ja 4 basilikan lehteä murskattuna. Kaada kerma sekaan ja pyyhi kuolasi. Anna porista miedolla lämmöllä n. 40min ja lisää vettä tarvittaessa.


Nautitaan valkosipuli- tai yrttipatongin kanssa ja varsinkin jos se kesäkisu on syöntimeiningissä mukana, niin ruokailumusiikkina toimii jotain siirappista "kasarikuturokkiballaadiosastoa" kuten vaikka Bongiovin Jonia... Jälkiruoaksi voikin sitten nautiskella sitä kissaa... \,,/

Pasta a´la "next morning"...

Kuka mä oon ja mikä tämä olo on? Olet ollut illalla synnin teillä... hyvinkin sekalaisia juomia on tullut napsittua vielä sekalaisempi määrä ja kukahan se täräkkä typykkäkin oli? Heräät puoliltapäivin, snadisti aikaan ja paikkaan disorientoituneena pää kivistäen. Ensiapua? Nälkä? Kroppa vaatii suolaa ja rasvaa ja otsalohkon sisällä pitää parhaillaan konserttia japanialainen underground skenen doomibändi... Mikä neuvoksi? Fiksuna miehenä olet edellisenä päivänä varannut hieman helpotustarvikkeita jääkaapin perälle. Näin aamusta ne ovat vielä helposti saatavilla, kun edellisen illan mäyräkoira on poistunut edestä...

Ainekset:


Ainakin 400g broilerinfilesuikaleita
öljyä
1 Sipuli
200g aurajuustoa (tämän kanssa ei voi liiotella, mutta JOS joku muka ei pidä Aurasta, älä sano ääneen ja lisää vaikka cheddaria)
2dl Kermaa
1 valkoshipulin kysni
1/2tl mustapippuria
1tl suolaa pastan keitinveteen
(persiljaa)
juustoraastetta (parastahan on vanha kunnon jalkahikijuusto eli parmesaani)
n500g pastaa (itse käytän rigatonia, muukin makaronihärpäke käy jos ei halua päätään vaivata)


Valmistus:


Hiivi olohuoneeseen ja laita stereoihin soimaan jotain rauhoittavaa kasariheviä kuten esimerkiksi Whitesnakea... Kuitenkin jotain, joka ei aiheuta pahempia pelkotiloja edellisen illan jäljiltä. Keittiöön katkokäveltyäsi heitä varovasti moshaten (jotta niska vertyy) pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen, kunnes pasta on ammattilaistermein ”al dente” eli ei aivan mössöä. Pastapussin kyljessä yleensä kerrotaan optimaalinen keittoaika. Pannun pitäisi jo olla kuumana, joten heitä jotenkuten pilkkomasi sipulit ottamaan lämpöä. Aseta hetken kuluttua - hieman nöyränä ja anteeksipyytävällä ilmeellä -  filesuikaleet pannulle paistumaan ja kunhan tipu alkaa saamaan väriä (kuten se edellisen illankin tipu omasta mielestäsi fiksun kommentin jälkeen) murskaa sekaan valkosipuli. Lisää kerma, anna muhia muutama minuutti jotta kana kypsyy kerman leppeässä syleilyssä ja heivaa mukaan aurajuusto ja kypsä, kuivaksi valutettu pasta. Mausta mustapippurilla oman maun mukaan. Junttaa lautaselle, ravistele vapisevin käsin juustoraastetta ja jos haluat edes hetken tuntea olosi herraksi asettele keon päälle vielä hienonnettua persiljaa.


Tämän jälkeen sohvalle lojottamaan virvoitusjuomien, sekä jonkin elokuvan pariin joka ei vaadi juuri aivotoimintaa... Tätä evästä onkin sitten sen verran, että voi useampaan kertaan santsata hiukopalantarpeen yllättäessä pitkin päivää... \,,/

Lihansyöjän (epä)pyhä lisukekolminaisuus...

Sipulia... kylmästä...


Ainekset:
3 punasipulia (jos ei taas löydy, niin jotain muuta miedohkoa sipulia)
oliiviöljyä
1 1/2 korkillista omenaviinietikkaa
3tl sokeria
1tl suolaa
n.1tl mustapippuria
(1/2 tl paprikajauhetta tai chiliä jos digauttaa)
1rkl basilikaa tai 2-3 lehteä tuoretta basilikaa murskattuna
Hyppysellinen oreganoa


Valmistus:
Usko tai älä, sipulit "kypsyvät" tällä kylmämarinadilla jääkaapissa pehmeäksi ja taivaallisen makuiseksi.


Halkaise sipulit (ajattele vaikka pahimman vihamiehesi kalloa) ja tee puolirenkaita. Heitä sipulit laakeaan astiaan, lorauta viinietikka ja ripottele mausteet. Pyöräyttele seosta kuten pyörittelisit junttia snagarijonossa neljän jälkeen (eli hartaudella) ja loppusilaukseksi öljy perään. Älä liiottele - sipulien ei aivan tarvi hukkua, jätä niille selviytymismahdollisuus - mutta kuitenkin sen verran, että uuden pyöräyttelysession jälkeen kaikki sipulit ovat yltäpäältä nesteessä... Kelmu päälle astiaan ja jääkaapin perälle maustumaan. Minimissään pari tuntia, parhaimmillaan  yön yli levänneenä... \,,/


Helevetin hyvät herkkusienet


Ainekset:
Tuoreita herkkusieniä, määrä riippuu hieman syöjien määrästä. Koska sienet kutistuvat uunissa, esim. jumboherkkusieniä tarvitsee ainakin 4 per naama.
oliiviöljyä
pari kunnon ropsausta grillimaustetta
1 tl paprikajauhe
1/2 tl jeeraa (saattaa löytyä kaupasta myös nimellä "juustokumina" ja antaa sitä pientä tacomakua ruokiin
persiljaa (tuore on parempaa)
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1tl mustapippuria
1/4 tl garam masalaa tai tandoorimaustetta
1/2 tl paprikajauhetta
2-3 kynttä murskattua valkosipulia


Valmistus:
Paloittele sienet sopivan kokoisiksi kuutioiksi, ei liian pieneksi. Asettele laakeaan astiaan, ropsauttele mausteet, sekoita varovasti ja lorauta hieman öljyä jokaisen sienen päälle... anna marinoitua pari tuntia tai vaikka yön ylikin, grillaa tai lataa uuni n.200 asteeseen ja anna sienien kokea kuumuutta 15-20min. 


Kannattaa kokeilla myös samantyylistä kylmäkypsytystä kuin aiemmissa sipuleissa.. lorauta kaiken muun sekaan vain hiukan punaista balsamico tyyppistä ratkaisua.


Valkotomaattisipulihärdelli


Ainekset:
3 reilunkokoista tomaattia
3 pientä sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
1tl suolaa
1 rkl sokeria
oliiviöljyä
1/2 korkillista balsamicoa, omppuviinietikkaa tms.


Valmistus:
Silvo tomaatti viipaleiksi ja heti perään sipuli myös hyvin ohuiksi renkaiksi tai
puolirenkaiksi. Astiaan. Öljy, etikka ja 3-4 valkosipulin kynttä murskattuna perään (siis astiaan sipulin ja tomaatin perään). Suola ja sokeri päälle ja pari tuntia jääkaapissa. Jämäkkä, mutta toimii esim herra Possun kanssa paremmin kuin hyvin.


Näiden kolmen evään laittamiseen ei mene kauaa ja samalla voi kuunnella vaikka tuleva herkuttelu mielessään The More I see:n - Unholy Feast. Toimii oikein mukavasti tulevassa mättöhetkessäkin... \,,/

Voi vainolaisen hurmehella peittää maan...

Eli melko nopsakkaan valmistuva tomaattokeittohan tästä tulee...


Ainekset:


1 purkillinen tomaattimurskaa (voi olla yrtti-, chili- tai valkosipulimaustettukin)
vettä (1-1+1/2 juuri tyhjentämääsi tomaattimurskapurkillista)
2-3 tomaattia
2-3 valkosipulinkynttä
1 rkl sokeria (mielellään ruskeaa sokeria tai siirappia)
2 rkl ketsuppia
ripaus suolaa
3 musta tai punapippuria
yrttejä esim. timjamia ja oreganoa
sipulia, leipäpaloja tai muuta oman maun mukaan.
Pikku loraus kermaa ei koskaan pilaa tätäkään…


Valmistus:


Kaada tomaattimurska kattilaan ja pysähdy nauttimaan hetkeksi miltei hurmeisesta näystä. Lisää vesi ja junttaa koko laitos hellalle muhimaan. Nyt voit tarttua miehekkäällä otteella veitseen ja pieniä tomaatin lohkoiksi, heittäen ne myös kattilaan. Murskaa (nauti voimantunteesta) valkosipuli keitokseen. Kun soppa alkaa kuplia lisää muut mausteet ja muhita miedolla lämmöllä 10-20 min. Puolessa välissä mukaan yrtit.


Variaationa ja oman maun mukaan voi sitten lisätä smetanaa, leipäkuutioita, salamikuutioita... mitä nyt haluaakaan.


Tämän kanssa voi sitten kuunnella mitä tahansa missä kappaleessa esiintyy "Blood". esimerkkinä vaikka Judas Priest - Blood Red Skies  tai sitten biisiä jonka sanoista ruoan nimikin on otettu.  \,,/ 

Viikonloppuinen Kyrsänyytti...

Tämä on yhden saunamiehen annos, naisille voi grillata salaatinlehtiä jos ja kun eivät tämän päälle kuitenkaan ymmärrä...


Ainekset:


250 g savu- tai palvikinkkua
150 g sipuliperunaseosta pakasteena
Grillimaustetta 
Oreganoa ja basilikaa hyppyselliset
0,5 dl kermaa
50-70 g fetaa, halloumia, Auraa tai sitä juustonkänttyä mitä nyt kaapista sattuu löytymään
3-4 rkl Sweet & Sour –kastiketta
50 g paprikaa
2 paksuhkoa tomaattisiivua (ettei liiotella vihanneksien kanssa)
1 grillimakkara, tosimiehille 2 (jotain lihaisaa kuten Wilhelm, Ukkopekka tms.)


Valmistus:


Sekoile sipuliperunaseos, kuutioiksi hakkaamasi kinkun kanssa ja mausta grillimaustella ja yrteillä. Rempaise foliosta reilu soiro ja laita äsken tekemäsi sekoitus pohjimmaiseksi. Tee foliosta alustavaa nyssäkkää ja lorauta sekaan kerma, lisää juusto, sekä Sweet & Sour –kastike. Levittele päälle paprikapalat ja tomaattisiivut. Viillä valitsemasi grillimakkara kolmeen osaan, asettele päällimmäiseksi  ja sulje nyytti hyvin.
Paista 40-50 minuuttia 220 asteessa.


Koska kyseessä on selkeä saunaeväs, ruokajuomana tietenkin olutta… (jos olet siiderimiehiä, saatat olla väärällä osastolla)


Tämän jälkeen voikin sitten alkaa valmistelemaan yön humuun lähtemistä, naukkailemalla muutaman virkistävän mallasjuoman lisää ja kuuntelemalla jotain tunnelmaa nostattavaa musiikkia kuten esim. ikiklassikkoa saksalaiselta nahkahousuosastolta - Helloween - Ride the Sky…


Ei iske nälkä heti baariloesessakaan tämän aterian jälkeen. Jaksaa rokata paremmin... \,,/

Nainen ja ruoka...

...ovat joltain katsantokannalta hyvin samanlaisia. 


Ai miten niin? Ehkä tätä täytyy avata hieman niille, jotka eivät ymmärrä asiaa aivan suoriltaan. Haepa taas ensin se huurteinen sieltä kylmälaitteesta niin jatketaan.


Joko?


No hyvä... Siis; naisen vikitteleminen ja ruoanlaitto ovat rinnastettavissa toisiinsa.


Kaikkihan alkaa siitä,  kun bongaat jotain mitä haluat, jotain joka herättää nälkäsi ja alat pohtimaan alkuvalmisteluja? Hieman "ruokalajista" riippuen aloitat joko varovaisen valmistelun tai jos vastaavanlaisesta herkusta on ennestään kokemusta, Äijänä otat tilanteen haltuun reippain liikkein. Valmisteluvaiheen aikana mietit jo päässäsi jatkosuunnitelmaa. Mitä mausteita käytetään, onko kypsytysvaihe pitkällinen ja hidas, vai nopea ja räiskyvä. Antaako nautiskeltavan muhia, täytyykö sen antaa välillä viilentyä jne... vaihtoehtoja on paljon. Tässä vaiheessa kuitenkin täytyy olla tarkkana, käyttää oikeita työvälineitä,  hieman makustella, haistella ja olla tuntosarvet pystyssä (muutkin kuin se yksi ainoa), jos haluaa päästä asiassa etenemään ja viedä projektin kunnialla loppuun. 


Kokin into saattaa myös pilata paljon, joten pitkäjänteisyys ja teräshermoisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia, varsinkin kun tehdään töitä vaikeampien "ainesosien" kanssa. Kun herkku alkaa olla valmista lautaselle, ollaan taas valintojen edessä. Onko tarjoilulla väliä? Entä ruokailuvälineillä? Tarviiko kattaukseen mausteita? Jos näistä kysymyksistä pääsee ohitse, on edessä varsinainen nautintovaihe. Nauttiako pitkään, hartaasti ja antaumuksella, vai hotkaistako pikaisesti. Toki tähän vaikuttaa oma nälkä, paljonko aikaa on edellisestä syöntikerrasta, onko kyseessä laatuillallinen vai pikasnäckki jne. Jos kaikki on osunut kohdalleen, kokemus on täyttymykseen päättyvä kaikin puolin.


Pienen lepohetken jälkeen täytyy miettiä jaksaako santsata, haluaako kyseistä annosta koettaa toistekin vai meneekö se listalle "never again". Jos kokemus oli miellyttävä, kannattaa resepti laittaa talteen uusiokäyttöä varten...


Ymmärtänet pointin? 


Ainiin... yksi asia vielä. Molemmissa tapauksissa - jos jotain on mennyt pieleen - saattaa närästää pitkäänkin.   \,,/

Helppo ja herkullinen sillisalaatti!

Kyseinen eväs on jostain syystä erittäin suosittu niidenkin ihmisten keskuudessa, jotka eivät sillistä yleensä pidä. 


Ainekset:


Sillifileitä (esim. ravintolafileistä Monarch on ehdottomasti paras)
5 kovaa munaa (kanan)
1 sipuli (puna tai tavallinen)
puolikas purjo
1dl kevytmajoneesia
1 tölkki kermaviiliä
3rkl mätitahnaa


Valmistus:


Lätkäise sillit - n.6-8 filettä maun mukaan - leikkuulaudalle ja silvo pieniksi kuutioiksi. Seuraavaksi purjo ja sipuli joutuvat veitsesi alle ja kokevat saman kohtalon (tässä vaiheessa voi nauraa maanisesti). Koska munat ovat jo kovana - siis keitetty valmiiksi - leikkaa ne halki siten, että saat keltuaisen erilleen ja pienennä vielä valkuaiset.


Seuraava vaihe onkin yksinkertaisin, eli sekoita ainekset yhteen kulhossa. Kun mössö on valmis, koristele teos murentamalla aiemmin erotellut keltuaiset teoksen päälle (koristelua voi piristää esim. leikkaamalla ruohosipulia vielä sekaan) ja anna maustua jääkaapissa ainakin puolisen tuntia. Yleensä parhaimmillaan seuraavana päivänä ja nautittuna esim. uusienperunoiden kanssa. Toimii myös uuniperunan kastikkeena paremmin kuin erinomaisesti. =)

Michelintähden arvoista kattausta

Koska kyseessä on varsin hyväntuulinen kalaa sisältävä eväs, voi samalla kuunnella jotain merellistä, kuten esimerkiksi vanhan kunnon Piraattimetallibändi Running Wildin - Under Jolly Roger... Sanokaa ARRR... jos maistuu... \,,/

Perrrrrrrrrrrrrrrrnasalaatti...

Ainekset:
 

500 g uusia perunoita (tai vanhempaa siikli-perunaa)

1 nippua varhaissipulia tai ¼  purjoa

Puoli (65g) tölkillistä kapriksia

3 valkosipulinkynttä

0,5 dl oliiviöljyä

1 tl suolaa

Pippuriseosta tai mustapippuria

1 rkl sitruunamehua

2 rkl tuoretta tilliä silpputtuna

testaa myös: Kaprikset pois ja tilalle 1 tai 2 mauste/suolakurkkua.

Valmistus:
Keitä perunat nippa nappa kypsiksi, tarkoitus ei ole tehdä perunamuusisalaattia. Tee reilun miehekkäitä viipaleita ja heitä sekaan pieneksi silvottu varhaissipuli ja valutetut kaprikset.
Sekoita kulhossa oliiviöljyyn suola ja oman maun mukaan pippurirouhetta (itse olen suosinut tässä sekä rosé, että viher), sekä pieneksi silputtu tai miehekkäästi MURSKATTU \,,/ valkosipuli plus pari puristusta sitruunamehua. Kaada liemi salaattiin ja sekoita. Lisää silputtu tilli. Tilliä tulee käyttää kohtuudella mausteena, mutta ei liikaa makua halliten. Jäähdytä jääkaapissa. Tämä salaatti on parhaimmillaan viileänä.

Taustalle soimaan jotain kevyen kesäistä, kuten Children of Bodomin vanhempaa tuotantoa... Dead Night Warrior sopii mukavasti rennon letkeään kesäfiilikseen. \,,/

Feta joka maistuu muullekin...

Aineet:

n.300 g purkki fetaa

0,5 dl sitruuna- tai appelsiinimehua oman maun mukaan

1,5 dl oliiviöljyä

2  valkosipulinkynttä

1 punasipuli

2 Jalapeñoa

0,5 tl chiliä (jauhetta tai rouhetta)

1 rkl sokeria

pari ripausta mustapippuria

3 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna

Valmistus:

Veitsi käteen ja naputtelemaan jalapeñot, sipuli ja valkosipuli pieneksi. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja anna tämän miellyttävältä tuoksahtavan  marinadin maustua puolisen tuntia. Tee fetasta sellaisia kuutioita mitä hyvänä pidät, elleivät jo valmiiksi ole paloina ja sekoita - liikoja juustoa murskaamatta - marinadin joukkoon. Heivaa koko hoito tiiviiseen astiaan ja jääkaapin perukoille.  Tämä herkku säilyy jääkaapissa noin viikon (toki kannattaa katsoa myös juuston oikea viimeinen käyttöpäivä). 

Nautiskele sellaisenaan rapsakan ohrapirtelön kanssa  snäkkinä tai lihan kyljessä makupalana. Siinä puolessa tunnissa, minkä marinadi maustuu, ehtii miltei kuunnella läpi Manowarin klassikkoteoksen Achilles, Agony and Extacy (in eight parts). Sopivasti kreikan mytologiaan pohjautuvaa kamaa... Kuten Fetakin.  =)  \,,/

Chicks´n´booze

Aineet:

Oliiviöljyä

jotain tulista =)

2 Kanan rintafilettä

2 Tomaattia

1prk ananaskuutioita

1 prkl herkkusieniä

Sipulia

Valkosipulia (reilusti)

Rosepippuria

Yrttejä

n. 2dl vettä

3 cl tummaa rommia (voi korvata hätätapauksessa 5cl punaviinillä)

Valmistus:

Käytä tipunlihafileet pannulla siinä helevetillisen kuumassa öljyssä joka puolelta ja nosta sivuun, älä siis paista vielä kypsäksi. Avaa maustekaappi ja täräytä öljyn sekaan summassa jotain tulista makua pari ripausta (chili, cayannea tms.). Kuullota sipuli, herkkusienet ja lisää kanat takaisin, sen perään vielä ananaskuutiot. Lisää nestettä ja jätä muhimaan. Lisää valkosipuli ja tomaattilohkot + mausteet. Muhita 10min ja lisää rommi sekä yrtit. Vielä 10 minuuttia muhimisen odottelua, jonka aikana voi kuunnella esim.Gunnareitten klassikkolevyä Appetite for Destruction, sillä nälkä alkaa olla tuhoavissa mitoissa tätä tehdessä.

Ja eikun syömään esim. riisin tai paistinperunoiden kanssa. \,,/

Hevimiehen herkkuvuoka! \,,/

Aineet:

Naudan jauhelihaa 300g (voi käyttää sika-nautaakin)

1dl riisiä

2,5dl lihalientä

1 suolakurkku

1 iso sipuli

1dl kermaa

1 valkosipulinkynsi puristettuna (toinenkin kynsi jos digauttaa)

juustoraastetta (sopivasti eli reilusti)

Testaa myös: lisäämällä hiukan tulista chiliä (oman maun mukaan)

Valmistus:

Stereot täysille ja ruoanlaittomusaksi esim. laulu ja soitinyhtye Slayerin levy South of Heaven tai muu reippaita ralleja sisältävä klassikko. Paista jauheliha ja silputtu sipuli, keitä samalla riisit lihaliemikuution kanssa. Pilko suolakurkku pieneksi (nauti terävästä veitsestä kädessäsi). Voitele uunivuoka, heitä sinne suolakurkut ja  jauheliha, (lisää chili jos siltä tuntuu), riisit ja valkosipuli. Sekoita reippaalla ranneiikkeellä mössö ja kaada  kerma perään. Reilusti raastettua juustoa päälle ja uuniin.

paista 200 asteessa, n.15-20min

Satsi riittää parille isolle miehelle tai useammalle pienemmälle… \,,/

Työvälineet...

Kun tulee ehtoolla töistä kotiin nuutuneena, tai sitten muutaman töiden jälkeen nautitun olusen jälkeen vielä nuutuneempana, on aina mukava yllätys, jos jääkaapissa on muutakin kuin valo. Mikäli et ole onnistunut vielä hankkimaan itsellesi kotihengetärtä, ainakaan sellaista, joka on loihtinut sinulle aterian valmiiksi, on hyvä opetella pitämään itsensä hengissä myös perinteisin kotikonstein. Valmispöperöihin kyllästyy taatusti ja mikropizzat eivät ole ravitsevimmasta päästä aterioita, joten kannattaa opetella edes hieman ruoanlaittoa. Edulliset keittiöveitset eivät paljon maksa, tosin jos niiden haluaa pysyvän terävänä pidempään kuin ensimmäisen pihvin leikkaamiseen, kannattaa sijoittaa vähän enemmän.

Hyvä paistinpannu on kaikki kaikessa ja jos helpommalla tiskauksella tahtoo päästä, ostaa teflonin. Pihvinpaistoon tosin ainoa oikea on valurautainen, mutta näitä pihvipannujakin löytyy kaikenlaisia. Käy kaupassa ja kysy niiltä, jotka niitä myyvät. Jos pitää itämaisista ruoista, myöskään wok-pannut eivät ole kalliita. Kannattaa myös hankkia pari erikokoista kattilaa, jotta voi lisukkeitakin vääntää ja ehkä muutama hyvänkokoinen uunivuokakin. Näillä pärjää jo pitkälle. Ainakin siihen saakka kunnes hankkii sen emännän, jolla kuitenkin tulee mukana kahdenkin keittiöllisen edestä tavaraa...

Mausteet!

No niin...

Otahan hyvä asento lempituolissasi, kylmä huurteinen kouraan ja uppoudu hetkeksi makujen maailmaan.

Maustekaappi on se joka tekee ihmeitä ruoalle kuin ruoalle. Väittävät, ettei tosimies tarvitse  muuta kuin suolan ja ketsupin, mutta se on lähinnä junttimaista. Äijäillä voi junttiuden sijasta myös  hyvällä maulla.  Perusmausteet millä pärjää jo pitkälle, saa tänä päivänä jo miltei siitä lähiökaupastakin - jos hieman enemmän jaksaa ponnistella käy paikallisessa supermarketissa, samalla kun siinä Alkossa kuitenkin vierailee.

Tässä muutamia hyviä vaihtoehtoja:

Pippurit: Musta-, valko-, viher- ja rosepippurit ovat jo sellaisia, että niillä saa samoistakin ruoista monenmakuisia. Suomessa paljon käytetyn maustepippurin voi minun puolestani heivata takaisin sinne ”missä pippuri kasvaa”, mutta esim. jossain keitossa menee jotenkuten.

Suola: Elimistö tarvitsee suolaa... Jos tahtoo tässäkin asiassa olla hieman valveutuneempi, ostaa tavallisen suolan tilalle kristalli, himalaja tai muuta suolaa. Myös merisuolaa kannattaa ottaa, sillä se antaa joihinkin ruokiin oman säväyksensä. Uskokaa tai älkää, niissä on eroja. Tietenkin on se perinteinen aromisuola, mutta paljon käytettynä se saa kaikki ruoat maistumaan samalta ja aiheuttaa riippuvuutta. Suolaa voi korvata varsinkin kaukoidän eväissä esim. soijakastikkeella ja Thaimaalaisella kalakastikkeella, joka valmistetaan siten, etten viitsi edes kertoa, mutta pikantin lisän se makuun antaa.

Yrtit: Oregano, Basilika, Tilli, Rosmariini ja Timjami. Aivan perusyrtit antavat mukavan lisän moneen ruokaan. Lisäksi tietenkin miehekäs Rakuuna tai toiselta nimeltään Dragonia.  Jälleen jos jaksaa nähdä vaivaa, ostaa tuoreyrttejä joista aromi lähtee helpommin. Kuivayrttien purkinkyljissä onkin usein helposti kerrottuna mihin ruokiin ne sopivat. Yrttien käytöstä sen verran, että ruoanlaittoa yhtään tuntevana pitäisi tietää, ettei yrttejä yleensä heivata sapuskaan sellaisenaan. Ne annostellaan kädelle ja hierotaan/murskataan sormilla, jotta maku tulee paremmin esiin. Kertoo baarin jälkeen kännipizzaa vetäessäkin ainakin hyvästä mausta kun lisää oreganon ”ammattilaisottein” sen karvakäsilätyn päälle. ;)

Eksoottisemmat: Tämä on alue mistä voisi itsessään kirjoittaa kokonaisen kirjan. Erilaiset chilit, curryt, tandoorit yms. sekoitukset... ainakin omaan makuuni hyvin käyviä, sopivaa potkua ja miehistä hikeä ruokailutilanteisiin antavia herkkumausteita. Jokainen kokeilkoon itselleen sopivia, mutta tämänkin blogin ohjeissa on esimerkkejä. Tavallisesta jauhelihamakaronilaatikostakin saa mukavasti erilaisen, kun laittaa sekaan vaikka tandoorimaustesekoituksia. Ruoanlaitto ei suinkaan ole nenä kiinni kirjassa istumista tai suorittamista. Se on taiteenlaji, jossa voi improvisoida, testailla ja löytää uusi asioita kaiken aikaa, kunhan perustaidot ovat hieman karttuneet. Tulisten mausteiden kanssa testaillessa kannattaa olla tarkkana. Esimerkiksi Vindaloo tai Phaal Curryä liikaa vetäneenä tietää miltä lohikäärmeestä tuntuu krapula-aamuna.=)

Ruokablogin genesis...

Mikä perkele siinä on, että media on täynnä epärealistisia kokkausohjelmia? Miltei kaikki pöperönvääntäjät ovat joko fitneskunnossa olevia beibejä, tai langanlaihoja, pepsodenthymyisiä miehiä, joiden ei ikinä uskoisi edes maistaneen omia pöperöitään. Ruoat ovat pieniä piperryksiä ja ”mukavan kevyitä". Who cares? Eikös joku ole joskus sanonut, ettei laiha kokki voi olla hyvä kokki. Toinen epäkohta on tämä jumalaton hössötys kolestroolista, siitä mikä milloinkin aiheuttaa syöpää, painoindekseistä ja ”vaihtoehtoruoasta”. Eihän tofu  ole mikään vaihtoehto vaikka toisena olisi itsemurhan yritys puisella voiveitsellä.

Kun jokunen vuosi takaperin kävelin ulos paikallisesta S-Marketista aivan joulun alla ja olin juuri vaipumassa nirvanaan - ajatuksissani pyörivän joulukinkun vuoksi - joku tumppasi käteeni flaierin. Nostaessani katseeni näin yhden näitä ”vegetaristi/pasifisti/*insert-omavalintainen-isti-here* tyttöjä, jotka näyttävät siltä kuin olisivat hypänneet pelastusarmeijan ylijäämävaateläjään ja katsoneet mitä jää päälle, kun nousee ylös. Kyseinen neito yritti hymyillä, (moisen lävistysmäärän kanssa näytti lähinnä pelottavalta) ja kertoi minulle, että flaierissa on paremman joulun resepti. Tsuumasin katsettani kyseiseen läpyskään ja luin.

Defenssimekanismini paukahtivat varmasti päälle noin nanosekunnissa, sillä en enää edes muista mikä käsittämätön tofu/soijarouhe/muu viherpiperrysresepti lapulla oli, millä olisi muka voinut korvata kinkun. Sallikaa minun hymyillä kyyneleiden läpi. Mikään ei voi korvata sitä ihanaa rasvan tirinää ja suussa sulavaa elämystä, jonka yön yli paistunut kinkku ensipuraisulla makunystyröille tarjoaa.

Menin sanattomaksi ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Hetken toivuttuani annoin myslinmupeltajalle flaierinsa takaisin ja siinä mukana viisi euroa, joilla voisi tehdä testin hakemalla palvelutiskiltä siivun kinkkua ja verrata sitä ekoruokaansa. Poistuin paikalta ja yritin päästä takaisin kinkkupäiväuneeni...

Jos joudun elämään elämääni siten, että kesällä grillaan salaatinlehtiä, tai vaihtoehtoisesti nautin suussasulavasta kyljenpalasta hyvän olusen kera, kumman valitsen? Herkullisia makuja tarjoava elämä muutamaa vuotta lyhempänä, vai kituminen parsaa pureskellen. Onko tuo nyt valinta lainkaan...

Oma sixpäkkini on jo aikaa sitten muuttunut tynnyriksi, joka tuosta vyötäröltä tuskin äkkiä häviääkään. Pidän aivan liiaksi hyvästä ruosta ja juomasta. No, se on elämää. Monipuolinen ruokailu on avainsana. Kyllä ne salaatitkin ruokaa ovat ja hyvääkin sellaista, kun hiukan käyttää päätään, mutta liika on liikaa kaikessa. Ääripäät eivät ole välttämättä kohdallaan missään asiassa, joten pyrin näissä kirjoituksissa ottamaan kultaisen keskitien. Tarkoittaa sitä, että kaiken herkullisen lihan seassa on hiukan kasvikunnan edustajiakin. =)

Tässä blogissa siis  käsitellään kerrankin ruoanlaittoa niin kuin se pitäisi suomalaisen Äijän näkökulmasta käsitelläkin. Metallia kuunnellen ja veitsenpainosta kädessä nauttien. Mukana on koko joukko  ruokia kaikkiin elämäntilanteisiin mitä Äijällä nyt eteen voi tulla. Illanistujaisista iskutilanteisiin ja siihen krapula-aamuunkin. Jos joku pahastuu näistä kirjoituksista, niin pahastukoon vapaasti. Suosittelen silti testaamaan edes muutamia reseptejä.;)

En toivota teille tässä vaiheessa ”ole hyvä” tai ”hyvää ruokahalua” kuten Suomessa niin tylsästi on tapana, vaan kuten Koreassa eli;  Syö paljon ja nauti ruoasta!

Harrastelijakeittiömestari Leka - Tanakoiden hevimiesten keittiöjärjestö

Ruokaa perskeles!!!

Jotta näin... Aloitan elon ja olon netin ihmeellisessä maailmassa. Tarkoitukseni oli pitkään julkaista kirja aiheesta "Suomalainen Äijä keittiössä", mutta tuntuu, että se olisi ollut niin ikuisuusprojekti kustantajan etsimisineen päivineen, joten tehdään sitten Blogi. Tuleepa tämäkin testattua...  Olkaa hyvät. Koska ruoanlaitto on yhteinen asia, linkittäkää huoletta. Toki jos sen verran saa "harrastelijan ammattiylpeyttä" pitää yllä, niin mainitkaa tovereille mistä reseptit ovat peräisin...  Eikun rokki soimaan ja veitsi käteen! \,,/