Taverna auringon alla - Ouzoa ja grekusalaattia

Yassou! Tämän päivityksen tyyli ei mene aivan siihen mitä yleensä kirjoitan, mutta koita kestää. Jos ei alustus kiinnosta, hyppää suoraan ruokaohjeen puolelle.

Olen tätä tekstiä pyöritellyt useaan otteeseen. Kirjoittanut sen ja poistanut heti luettuani, odotellut ja kirjoittanut uudelleen vain poistaakseni tekstin taas. Yksikään aiemmista ei tuntunut siltä kuten pitää, joten nyt kirjoitan vain ja ainoastaan niinkuin itse näen ja koen.

Plataniaksen maisemaa

Kreikka ja varsinkin Kreeta, on Lekan sydämessä omalla ainutlaatuisella paikallaan. Olen joskus naskalina käynyt siellä vanhempieni kanssa lomilla, mutta vasta omat aikuisiän vierailuni ovat saaneet minut palaamaan tuolle helmelle välimeren saarista yhä uudelleen. Sain aikanaan etuoikeuden asua siellä hiukan pidempäänkin työvuosinani ja muistot paikasta ovat upeita. Lämmin ja kirkas merivesi, leppeän lämpimät illat, kaskaiden siritys ja jäiden kilinä lasissa, bouzukimusiikki... Taas pukkaa matkakuumetta.

Taannoin lomaillessani Kreetan pohjoisrannikolla Hanian kupeessa, nautin suunnattomasti jälleen olostani. Ruoka, ilmapiiri, tuoksut, maisemat, historia, kulttuuri, ihmiset... Eritoten ihmiset tekevät Kreetasta Kreetan. Ystävällisiä, ylpeitä ("Emme ole kreikkalaisia, vaan kreetalaisia"), vieraanvaraisia ja avoimia. Näin paljon vanhoja tuttuja vuosien takaa jo ensimmäisien päivien aikana, mutta yhtä kohtaamista odotin mielenkiinnolla.

Kun Haniasta lähdetään ajamaan länteen päin, tullaan piakkoin Plataniaksen kylään. Kylän läpi voisi ajaa helpostikin, katsoen sen olevan vain yksi turistien valloittama rantakylänen, mutta pysähdys kannattaa silti. Kapea katu, joka lähtee aivan Plataniaksen keskusaukion vasemmalta puolelta nousemaan kohti vanhaa yläkylää, on jyrkän mäen ansiosta sangen hapokas suorite, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen. Itse yläkylä aivan mäen päällä on hieno paikka käydä vilkaisemassa ja palkita itsensä vaikka kylmällä Ouzolla tai Mythos oluella, mutta noin puolessa välissä nousua oikealla puolella tietä sijaitsee erinomainen pieni taverna, jota ei parane ohittaa. Rinteeseen tehty rakennus, suuri katettu terassi ja kyltti jossa lukee "Belvedere".

Taverna voisi olla mikä tahansa sadoista pienistä ravintoloista, joita saarella on, mutta yksi asia tekee siitä erityisen ja se on paikan omistaja Manolis. Vuosienkin jälkeen, kun astuin tuohon tavernaan, Manolis tuli keittiönpuolelta vastaan, katsoi hetken ja kun tunnistaminen pilkahti hänen silmissään, oli kuin olisimme edellisellä viikolla nähneet.

Manolis luotsaa ravintolaansa perheensä kanssa. Vaimonsa Helen, sekä heidän tyttärensä ja tämän mies ovat arjessa mukana - tarjoilemassa, ruokaa laittamassa, ihmisten kanssa juttelemassa ja ilmapiiriä ylläpitämässä. Todennäköisesti juuri tämä aito perheidyllli tekee Belvederestä ainutlaatuisen.

Helen ja Manolis

Manolis ei ole enää nuori poika - minkä jo harmahtuvista viiksistä hyvin huomaa - mutta hymy on kuin pojankoltiaisella. Joka aamu tämä teräspappa herää viideltä ja lähtee omalle pienelle maatilkulleen hakemaan tuoreet hedelmät ja vihannekset tarjottavaksi Belvederen vieraille. Sain yhtenä loma-aamunani etuoikeuden lähteä hänen matkaansa. Vanhalla - jo todellakin parhaat päivänsä nähneellä - lava-autolla ajelimme pieniä teitä jonnekin sisämaahan päin ja polkujen lopusta löytyi uskomattoman vehreä paikka. Keräsimme maasta salaatit ja juurekset, napsimme suoraan puista appelsiinit ja sitruunat, sekä tottakai todellisen "luomu"kanalan (eli kanat juoksentelivat pitkin poikin) kananmunat. Suomessahan tämä olisi tyssännyt jo siihen, ettei moista rangaistavaa toimintaa saa tehdä, koska muutama miljoona direktiiviä kieltää tällaisen. Aamun aikana Manolis hakee tuoreet lihat lihantuottajalta, kalat satamasta tai kalastajilta ja alkaa valmistella lounasajan sekä illallisen ruokia.

Annokset paikassa eivät ole ehkä ulkonäöllisesti viiden Michelintähden tasoisia (kuka niitä edes kaipaa), mutta aidon näköisiä, värikkäitä ja ennenkaikkea - käsittämättömän maukkaita raaka-aineiden tuoreuden vuoksi. Pitää toki ottaa huomioon, että Kreeta sijaitsee miltei parhaalla mahdollisella ilmastovyöhykkeellä maanviljelyn kannalta.

Juttelin paljon koko perheen kanssa ja kuulin kaikilta saman. Belvederessä ei tarjoilla mitään, mitä Manolis tai muut eivät itse söisi. Tällaista pitäisi ravintolakulttuurin olla Suomessakin, ainakin Lekan mielestä! Tuoreita raaka-aineita ja tunteella tehtyä sapuskaa!

Nykypäivänä matkaoppailta tai ainakin -toimistoilta on todennäköisesti turhaa kysellä ravintolasuosituksia jos haluaa syödä hyvin. Kuulin ikäväkseni, että suosittelukäytäntö on muuttunut. Ennen ohjattiin ihmisiä sinne, missä ruoka oli hyvää ja tiesi, että asiakas on tyytyväinen. Nyt esim. Plataniaksessa  suuret matkatoimistot pyytävät ravintoloilta jopa tuhansien eurojen "suosittelu"maksuja. Lamasta kärsivällä Kreetalla, on kyseessä järjettömän suuri summa rahaa. Keskustelin tästä Manoliksen kanssa, joka otti hörpyn punaviinimukistaan ja totesi; "Mieluummin käytän nekin rahat hyvän ruoan tekemiseen. Jos maksan tuollaisia summia, en pysty pitämään alhaista hintatasoa asiakkaille".

Jos menet käymään Kreetalla lomalla, käy Plataniaksessa ja Belvederessä. Uskon, ettet pety koska pääset maistamaan Kreetalaista ruokaa parhaimmillaan ja aidoimmillaan. Kannattaa myös vilkaista viinilistaa, sillä tässä paikassa ei suukaan kuivu ja saatat löytää erinomaisia palanpainikkeita. Kerro vaikka terveisiä vanhalta pitkätukkaiselta ystävältä Suomen kylmyydestä.


Sitten ruokaan... Aiemmin olenkin jo kirjoittanut stifadosta ja tsatsikista, nyt sitten vuorossa vielä yksi todellinen perusruoka, eli Horiatiki - tai jonka suurin osa ihimisiä tuntee vain kreikkalaisena salaattina. Kreetalaisilta jos kysyy, niin tottakai kreetalainen horiatiki on se oikea. Todennäköisesti jokaisessa ravintolassa se tehdään eri tavalla, mutta tämä on minun oppimani...

Horiatiki - Kreikkalainen salaatti

Ainekset:
Iso pala fetajuustoa (...kyllä ne valmiiksipalastellutkin passaa, mutta osta aitoa fetaa, ei mitään halpakopiota)
2 kypsää tomaattia
1 vihreä paprika
1 makeahko sipuli (tai punasipuli, salotti... ihan mikä vain)
Puolikas kypsä kurkku
Suolaa
Mustapippuria
Oliiviöljyä
Punviinietikkaa
Basilikaa kuivattuna
Oliiveja oman maun mukaan (esim. Kalamata oliivit ovat erinomaisia)

Valmistus:

Nappaa laatikosta se terävin puukko, minkä suinkaan löydät ja ala riehua kasvisten kanssa. Kuori kurkku (kannattaa sillä salaatista tulee raikkaampi) ja veistele siitä puolensentin paksuisia viipaleita. Paprikasta hattu pois, siemenet pois ja siipaloi sekin joko renkaiksi tai puolirenkaiksi. Seuraavaksi käsittelyyn tomaatti, jonka lohkot itseäsi miellyttäviksi paloiksi (kreetalainen keittiö ei ole niin kovin tarkka valmistusmetodeiltaan). Seuraavaksi lähtee sipulista kanta, halkaise se ja silvo siitäkin puolirenkaita.

Ota iso lautanen tai muu sopivankokoinen astia. Kurkut pohjalle, paprikasiivut sen jälkeen, sipulia joka puolelle reilusti ja viimeiseksi tomaatinpalat. Ripottele päälle hiukan suolaa ja hiukan pippurirouhetta myllystä. Valele varovasti hiukan oliiviöljyä ja ripsottele punaviinietikkaa. Päälle murustele vielä feta kruunaamaan annos ja murskaa käsissäsi hyppysellinen basilikaa koko komeuden päälle. Siinä se. Ei ole vaikeata! Ruoanlaittomusiikkina toimii hyvin joko kreikkalainen kansanmusiikki tai vaikka kunnon grekuheviä kuten Emerald Sun:ia...

Tältä sen suurinpiirtein pitäis näyttää...

Kuten kreikassa toivotetaan hyvää ruokahalua - Kali oreksi!

Muutama tärppikuva loppuun. Ei lihansyöjänkään tarvi murehtia...

Jos haluaa kietaista lonkeron paikallisella tyylillä, kannattaa kokeilla mustekalaa.

 Belvederen suussasulava ja paikallisestikin kuuluisa Souvlaki - lihavarras

 Auringonlasku Belvederen terassilta... 

Voiiiiiiiiiiiii... ...leipäkakku.

Mosh!

Nyt täytyy jo Lekankin nöyrtyä hiukan ja pyytää aavistuksenomaisesti anteeksi blogihiljaisuuttani. Sekä kesä, että syksy menivät niin käsittämätöntä vauhtia, että vaikka hyviä reseptejä on jopa valmiina, olisi pitänyt saada aikaiseksi kirjata ne tännekin...

Vuosi lisää tuli sekä Lekalle, että blogille. Hulinaa on ollut molemmilla, joskin blogi on ottanut ehkä rauhallisemmin. Omasta iästä ei niinkään väliä, mutta blogilla melkein 18000 lukukertaa hiukan reilussa vuodessa, on sellainen täräys, että pitää Lekankin jo hiukan hymyillä.

Lekan keittiön facebookryhmässä kyseltiin synttärikakkua, joten tässä tulee...

Ei ole salaisuus, että Lekalla saattaa olla pieni fiksaatio voileipäkakkuihin ja jos sellainen daami löytyy, joka osaa moisen vääntää taidolla ja tunteella, saattaa Lekakin jäädä sanattomaksi... Itse en kuitenkaan perinteistä voileipäkakkua ole mitenkään loistava vääntämään, mutta kun - seuraavaksi mediaseksikäs sana - innovaatioita aina haetaan, niin tässä sellainen... Miksei mistään löydy lämpimän voileipäkakun ohjetta??? Tai no... nyt löytyy.

Lämmin voileipäkakku


Ainekset:
2 pakettia paahtoleipää (ihan oman mielen mukaan)
Metwurstia reilu paketillinen
Pekonia paketillinen
2 paprikaa (esim. punainen ja keltainen)
1 rasiallinen kanafileitä (3-6kpl)
Kermaviili
Ketsuppia
BBQ kastiketta
1 sipuli
1 purkki ananasta
Chiliä
1pkt Cheddar (sulate)juustoviipaleita
400-500g juustoraastetta
3 valkosipulin kynttä
basilikaa ja oreganoa

Valmistus:


Pidä alkuun hiljainen hetki tuijottaen suu auki ruoka-ainesmäärää ja yritä kuvitella miltä tämä "ruogasmi" tulee lopulta maistumaan.

Heti alkuun uuni 150 asteeseen, joten ehtii lämpiämään siihen mennessä, että tämä eväs on valmis ottamaan kuumuutta.

Heitä kanafileet leikkuulaudalle ja täryytä vaikka nyrkillä littanammaksi, kuten entinen ylä-aste kiusaaja konsanaan. Älä kuitenkaan intoudu, tarkoitus ei ole muussata fileitä syvässä miehisyyden tunnossa, vaan vain hiukan ohentaa. Puukko käpälään ja ratko fileet siten, että saat niistä kuusi puolikasta. Paista kotkottajan palat (ei mahdollista naisystävääsi vaan se siivekäs kana) pannulla ja laita odottamaan vuoroaan.

Paahtoleipä käsittelyyn seuraavaksi. Ota uunipelti, levitä siihen leivinpaperi ja lätki leipäpaloja leivinpaperin päälle. Kuusi palaa per kerros, eli 2x3 muodostelma (ks. kuva 1.) Voit puukottaa leipien kantteja pois sisäreunoilta, jos haluat kakun pohjasta tiiviimmän, mutta jos se tuntuu hienostelulta unohda. Ketsuppia pohjalle, ja metukkaa päälle ihan miehekkäästi ja pilko vielä sipuli metukan päälle...  (kuva 2)

Kuva 1. "Pohjakerros"

Kuva 2. "Ensitäytteet"

Kun "pohjakerros" on sen oloinen, että omasta mielestä voi siirtyä seuraavaan, murskaa valkosipulin kynnet kermaviiliin, asettele uusi leipäkerros ensimmäisen päälle, levitä kermaviilivalkosipulimäski toisen kerroksen päälle, aseta jokaisen leipäpalan päälle palanen kanafilettä, uusi kerros leipää ja mennään siirrytään kerros numero kolmoseen... "Kanakerroksesta" ottamani foto, oli jotain luokkaa ylivalottuneen, epäselvän ja tärähteneen välillä, joten unohdamme sen ihan suosiolla. Kyllä unohdamme!  Hiljaa siellä...

Seuraavaan kerrokseen lorotellaan BBQ soosia pohjalle, kuten ketsuppia ekaan... tämän päälle runsaalla, reippaalla, sekä ripeällä otteella juusoraastetta, mutta älä käytä aivan kaikkea. Asettele pekoniviipaleet juuston päälle, silvo paprikat, heitä ne pekonin päälle, chili myös tähän kastikkeena, rouheena, jauheena tai ihan missä vaan muodossa (katso kuva 3.) ja siirry seuraavaan kerrokseen. (kyllä tiedän että on ikävää härnätä pekonia kasveilla, mutta kestä se kuin mies. Antaa hyvän maun nimittäin...) 

Kuva 3. Pekonin ja paprikan showdown

"Kansi kiinni, omaiset on nähneet", totesi jo aikanaan hauturi. Eli vielä kerros leipää, kostuta ne ananasmehulla, heitä vielä muutama metukkaslaissi ja ananasrenkulaanpuolikkaat päälle, ripottele loppu juustoraaste ja peitä koko komeus cheddarviipaleilla, joiden päälle vielä hiukan basilikaa ja oreganoa... (ks. kuvat 4 ja 5)

Kuva 4. Loput roippeet...

Kuva 5. Kohta otetaan lämpöä...

Uuniin ottamaan lämpöä 150 asteeseen noin 45min, mutta tarkasta välillä, ettei tummu liikaa. Jos näyttää siltä, laita löyhästi päälle vielä toinen leivinpaperi...

Uunista ulos, lautaselle, volymet kaakkoon ja synttärin kunniaksi Eric Sagen mainiotakin mainiompi Birhday Party Song (älä tukehdu evääseen jos tuijotat samalla videota). Tämä mättö on sitten todella täyttävää, joten vaikkei tosimiehellä ystäviä olekaan, pyydä pari tuttua avittamaan evään kanssa... \,,/

PS. Valmiista tuotoksesta läpileikkauskuva vielä naamakirjassa, osoitteessa https://www.facebook.com/groups/265255760185707/