Koska Lekan keittiön facebookryhmässä olleen äänestyksen juhlapöydän ykkösenä voitti kinkku, on loman alun pikapäivityksen aiheena kinkun kuorrutus. Jo aiemmassa "KINKKUA!" tekstissä aihetta käsiteltiin parin ohjeen verran, mutta tässä vielä yksi vaihtoehto.
Kyseisen soosin voi täräyttää miltei mille tahansa liharuoalle, mutta kun tämän laittaa kinkun kuorrutukseksi, tietää että ollaan juuri siinä kohtaa hyvää wanhaa pakanajuhlaa, kun voi aloittaa bakkanaalit.
Tuonelansoosi/kuorrute
Ainekset:
1 valkosipuli (kaikki kynnet)
1 Sipuli
1 chilipaprika (jos ei pidä tulisesta, makea suippopaprika toimii hyvin)
3rkl juoksevaa hunajaa
3rkl ketsuppia
3rkl sinappia
3rkl valko- tai omenaviinietikkaa
2rkl tuoretta basilikaa (kuivayrttinä n. 1tl)
2rkl persiljaa
1/3tl cayannepippuria jauheena
1tl mustapippurirouhetta
1dl tai 3dl oliiviöljyä (jos kuorrute vain 1dl, jos kastike 3dl)
Valmistus:
Tämän voi tehdä valmiiksi kinkun paistumisen loppuvaiheessa. Jos keittiöstäsi löytyy tehosekoitin, tämä on helppoa, mutta toimii sauvasekoittimellakin. Heitä tehoskoittimeen (tai sopivan kokoiseen korkealaitaiseen astiaan jos sauvailet), kuoritut valkosipulinkynnet, pilkottu sipuli ja parika. Jyrryytä sekoittimella hetki, lisää mausteet ja jatka sekoittamista kunnes tatina on sen näköistä, että sitä voisi levitellä melko tasaisesti. Lopuksi valuta öljy sekaan sekoittimen käydessä. Valmis.
Kuorrutat kinkun (ohjeet löytyvät tuosta aiemmin mainitsemastani päivityksestä) ja vedät sikaa napaasi niin, että nälkä lähtee. Kuorrutus on taatusti erilainen kuin naapurin kinkussa. Eikä tarvi niitä iänikuisia neilikoita kiroilla.
Kuorrutusmusaksi jotain herkkää ajankohtaan sopivaa musaa, kuten vaikka King Diamondin rykäisy No presents for christmas...
Mies keittiössä vs. ruoka-aineet. Raskaan musiikin säestyksellä, pilke silmäkulmassa. ;) Blogi on lepäilyvaiheessa, mutta toivotan rouhean ruoan ystävät silti tervetulleeksi. IJoskus 2010-2012 välillä tämä oli jonkin aikaa Suomen suosituin miehen pitämä ruokablogi. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kinkku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kinkku. Näytä kaikki tekstit
lauantai 22. joulukuuta 2012
Tuonelansoosista kuorrutus
Tunnisteet:
chili,
erilainen kinkun kuorrute,
joulukinkku,
joulukinkun kuorrutus,
kastike,
kinkku,
kinkun kuorrutus,
kuorrutus,
metalliruokaa,
paholaisen,
tuonelan kastike,
tuonelansoosi,
äijäresepti,
äijäruokaa
maanantai 20. joulukuuta 2010
KINKKUA!
Todellakin... Jo ensimmäisessä kirjoituksessani paneuduin hieman kinkkuun, eli hyvinkin jalon eläimen erinomaiseen lihakönttiin. Eräs tuttuni (naispuoleinen) ihmetteli suuresti sitä, miten miehille voi tietty lihanpala olla niin tärkeä, että ennen joulua paistetaan "harjoituskinkku", jouluna yksi ja mielellään vielä joulun jälkeenkin kun halvalla saa. Onko tuo nyt ihme? Täytyy myöntää, että allekirjoittanukin teki harjoituskinkun, eikä siitä aikaa ole kun ystäväni kanssa paistoimme laskiaiskinkunkin. Sattui maksamaan nippanappa €uron kilo siinä vaiheessa.
Kinkku ON kuitenkin herkullinen ja monikäyttöinen eväs. Lämpinä uunista tulleena, kylmänä leivän päällä, kinkkusalaatissa, kinkkumunakkaassa tai yksinkertaisesti hiukopalaan juuri silloin kuin siltä tuntuu. Jos miesten kinkunhimoa haluaa pohtia syvemmältä, voi esiin ottaa primitiivisyyden. Sitähän se juuri on. Mies tuntee syvää yhteenkuuluvuutta esi-isiensä kanssa, kun pöydällä höyryää jättimäinen lihaköntti, josta voi sormin, veitsellä tai vaikka vain hampain repiä reippaita kimpaleita ja mennä omiin oloihinsa sohvannurkkaan syömään ilman sen suurempaa hienostelua. (Ei, tämä EI ole tieteellinen tutkimus, vain muiden miesten kanssa käytyjen keskustelujen syväluotaava tulos). Kinkku siis herättää miehissä tuntemuksia. Toki onhan se ymmärrettävää jos nainen kummeksuu miehen himokasta katsetta ja käytöstä lihanpalaa kohtaan. Jos moista katsetta ei ole emäntä nähnyt itseensä suuntautuvan aikoihin, saattaa olla että parisuhde on hieman väljähtänyt... Toisaalta - onko se kinkun vika?
Mutta se alkuhöpinoistä ja asiaan. "Leka setä veistänsä terottaa - ja luistansa porsaan erottaa..." Asian ytimessä on joulukinkku. Eipä siinä, ei Lekallakaan ole sinänsä mitään perinteistä sinappihuntu/neilikkapossua vastaan, mutta jos haluaa kokeilla jotain muuta, tässä pari ehdotusta possun hunnuksi ja paistoehdotus.
Kinkunpaisto-ohje:
Alkuun kannattaa muistaa, että reilunkokoinen jäinen possu ei sula ihan tuokiossa. Pienempi viiden kilon kinkkukin ottaa jo sen 2-3 vuorokautta. Jäistä kinkkua ei todellakaan kannata pistää uuniin jos ei halua joulurusinaa.
Kun kinkku on sulanut, täräytä uuni 175 asteeseen. Kinkku ineen "au naturel" ja laske heti lämpö 120-125 asteeseen. Miedossa lämmössä on possun hyvä köllötellä ja tottakai kamarapuoli päällä. Paistoaika näissä lämpötiloissa on n.1h15min per kinkkukilo. Jos satut omistamaan paistolämpömittarin, junttaa se heti alussa kinkun paksuimpaan kohtaan luukosketusta vältellen ja odottele kuola valuen, uunia tuijottaen, että lämpötila nousee n.75 asteeseen. Jos digautat ylikypsäntyylisestä voi lämmön antaa nousta 80 asteeseenkin. Näillä mennään. Pidä huoli, että paistoalustalla on aina hieman vettä, ei pääse rasva kärähtämään ja saat talteen mukavan liemen.
Seuraavaksi pari vaihtoehtoista kuorrutetta. Kuorrutushan tapahtuu siten, että kun kinkku on kypsä, otat sen uunista huilaamaan ainakin tunniksi - tiedän, tämä on hankalin vaihe - kuorit kamaran pois (ja verkon jos moinen on), kuorrutat omavalintaisella tavalla ja sen jälkeen jälkilöylyihin, eli 225 asteeseen 15 minuutiksi.
BBQ-huntu:
Hyvin yksinkertainen setti. Osta kaupasta hyväksi havaitsemaasi BBQ soosia. Hyviä vaihtoehtoha ovat esim HP-BBQ ja jos hieman jytäkämmästä pitää niin Pain kastikkeista esim. Jamaican BBQ. Nappaa samalla maustehyllystä matkaan jalopenojauhetta jo haluat. Sirottele sitä leppoisasti possun päälle, hiero lihaan ja lorauta BBQ soosi päälle. Levittele kunnolla ja uuniin yllämainitulla tavalla. Kyseinen huntu sai testiraadilta syviä huokauksia ja eräs syönyt totesi syöneensä kerralla enemmän kinkkua kuin koskaan ennen elämässään yhteensä. Varsin toimiva siis.
Omenahuntu:
Tämä on, usko tai älä, myös varsin kielen mennessää vievä veto. Sopii myös monien mielestä "joulutunnelmaan", mikä se sitten onkaan. Omenahilloa, grillimaustetta ja ripaus chilijauhoa. Eli otat astian mihin laitat sen verran omppuhilloa, mitä kuvittelen sian päälle menevän leviteltynä, sekaan 2rkl grillausmaustetta ja 1tl chiliäjauhetta (voi tehdä myös ilman chiliä, mutta usko pois, että se antaa pikantin lisän), sekoitat aineet ja levität kinkun päälle. Uuniin yllämainitulla tavalla.
Koko paisto- ja kuorrutusoperaation ajan voi kuunnella esim. Heviparta Hietalan versiota Sylvian joululaulusta ja muita vastaavia "Raskasta joulua" vetoja jos välttämättä haluaa joulujutuilla itseään piinata. Ellei, kuuntele legendaarisimmat lättysi läpi, koska kinkkua kuolatessa on aikaa moooonta tuntia... \,,/
Kinkku ON kuitenkin herkullinen ja monikäyttöinen eväs. Lämpinä uunista tulleena, kylmänä leivän päällä, kinkkusalaatissa, kinkkumunakkaassa tai yksinkertaisesti hiukopalaan juuri silloin kuin siltä tuntuu. Jos miesten kinkunhimoa haluaa pohtia syvemmältä, voi esiin ottaa primitiivisyyden. Sitähän se juuri on. Mies tuntee syvää yhteenkuuluvuutta esi-isiensä kanssa, kun pöydällä höyryää jättimäinen lihaköntti, josta voi sormin, veitsellä tai vaikka vain hampain repiä reippaita kimpaleita ja mennä omiin oloihinsa sohvannurkkaan syömään ilman sen suurempaa hienostelua. (Ei, tämä EI ole tieteellinen tutkimus, vain muiden miesten kanssa käytyjen keskustelujen syväluotaava tulos). Kinkku siis herättää miehissä tuntemuksia. Toki onhan se ymmärrettävää jos nainen kummeksuu miehen himokasta katsetta ja käytöstä lihanpalaa kohtaan. Jos moista katsetta ei ole emäntä nähnyt itseensä suuntautuvan aikoihin, saattaa olla että parisuhde on hieman väljähtänyt... Toisaalta - onko se kinkun vika?
Mutta se alkuhöpinoistä ja asiaan. "Leka setä veistänsä terottaa - ja luistansa porsaan erottaa..." Asian ytimessä on joulukinkku. Eipä siinä, ei Lekallakaan ole sinänsä mitään perinteistä sinappihuntu/neilikkapossua vastaan, mutta jos haluaa kokeilla jotain muuta, tässä pari ehdotusta possun hunnuksi ja paistoehdotus.
Kinkunpaisto-ohje:
Alkuun kannattaa muistaa, että reilunkokoinen jäinen possu ei sula ihan tuokiossa. Pienempi viiden kilon kinkkukin ottaa jo sen 2-3 vuorokautta. Jäistä kinkkua ei todellakaan kannata pistää uuniin jos ei halua joulurusinaa.
Kun kinkku on sulanut, täräytä uuni 175 asteeseen. Kinkku ineen "au naturel" ja laske heti lämpö 120-125 asteeseen. Miedossa lämmössä on possun hyvä köllötellä ja tottakai kamarapuoli päällä. Paistoaika näissä lämpötiloissa on n.1h15min per kinkkukilo. Jos satut omistamaan paistolämpömittarin, junttaa se heti alussa kinkun paksuimpaan kohtaan luukosketusta vältellen ja odottele kuola valuen, uunia tuijottaen, että lämpötila nousee n.75 asteeseen. Jos digautat ylikypsäntyylisestä voi lämmön antaa nousta 80 asteeseenkin. Näillä mennään. Pidä huoli, että paistoalustalla on aina hieman vettä, ei pääse rasva kärähtämään ja saat talteen mukavan liemen.
Seuraavaksi pari vaihtoehtoista kuorrutetta. Kuorrutushan tapahtuu siten, että kun kinkku on kypsä, otat sen uunista huilaamaan ainakin tunniksi - tiedän, tämä on hankalin vaihe - kuorit kamaran pois (ja verkon jos moinen on), kuorrutat omavalintaisella tavalla ja sen jälkeen jälkilöylyihin, eli 225 asteeseen 15 minuutiksi.
BBQ-huntu:
Hyvin yksinkertainen setti. Osta kaupasta hyväksi havaitsemaasi BBQ soosia. Hyviä vaihtoehtoha ovat esim HP-BBQ ja jos hieman jytäkämmästä pitää niin Pain kastikkeista esim. Jamaican BBQ. Nappaa samalla maustehyllystä matkaan jalopenojauhetta jo haluat. Sirottele sitä leppoisasti possun päälle, hiero lihaan ja lorauta BBQ soosi päälle. Levittele kunnolla ja uuniin yllämainitulla tavalla. Kyseinen huntu sai testiraadilta syviä huokauksia ja eräs syönyt totesi syöneensä kerralla enemmän kinkkua kuin koskaan ennen elämässään yhteensä. Varsin toimiva siis.
Omenahuntu:
Tämä on, usko tai älä, myös varsin kielen mennessää vievä veto. Sopii myös monien mielestä "joulutunnelmaan", mikä se sitten onkaan. Omenahilloa, grillimaustetta ja ripaus chilijauhoa. Eli otat astian mihin laitat sen verran omppuhilloa, mitä kuvittelen sian päälle menevän leviteltynä, sekaan 2rkl grillausmaustetta ja 1tl chiliäjauhetta (voi tehdä myös ilman chiliä, mutta usko pois, että se antaa pikantin lisän), sekoitat aineet ja levität kinkun päälle. Uuniin yllämainitulla tavalla.
Koko paisto- ja kuorrutusoperaation ajan voi kuunnella esim. Heviparta Hietalan versiota Sylvian joululaulusta ja muita vastaavia "Raskasta joulua" vetoja jos välttämättä haluaa joulujutuilla itseään piinata. Ellei, kuuntele legendaarisimmat lättysi läpi, koska kinkkua kuolatessa on aikaa moooonta tuntia... \,,/
Tunnisteet:
huntu,
joulukinkku,
joulukinkun kuorrutus,
joulukinkun paisto-ohje,
kinkku,
kinkun kuorrutus
perjantai 10. syyskuuta 2010
Viikonloppuinen Kyrsänyytti...
Tämä on yhden saunamiehen annos, naisille voi grillata salaatinlehtiä jos ja kun eivät tämän päälle kuitenkaan ymmärrä...
Ainekset:
250 g savu- tai palvikinkkua
150 g sipuliperunaseosta pakasteena
Grillimaustetta
Oreganoa ja basilikaa hyppyselliset
0,5 dl kermaa
50-70 g fetaa, halloumia, Auraa tai sitä juustonkänttyä mitä nyt kaapista sattuu löytymään
3-4 rkl Sweet & Sour –kastiketta
50 g paprikaa
2 paksuhkoa tomaattisiivua (ettei liiotella vihanneksien kanssa)
1 grillimakkara, tosimiehille 2 (jotain lihaisaa kuten Wilhelm, Ukkopekka tms.)
Valmistus:
Sekoile sipuliperunaseos, kuutioiksi hakkaamasi kinkun kanssa ja mausta grillimaustella ja yrteillä. Rempaise foliosta reilu soiro ja laita äsken tekemäsi sekoitus pohjimmaiseksi. Tee foliosta alustavaa nyssäkkää ja lorauta sekaan kerma, lisää juusto, sekä Sweet & Sour –kastike. Levittele päälle paprikapalat ja tomaattisiivut. Viillä valitsemasi grillimakkara kolmeen osaan, asettele päällimmäiseksi ja sulje nyytti hyvin.
Paista 40-50 minuuttia 220 asteessa.
Koska kyseessä on selkeä saunaeväs, ruokajuomana tietenkin olutta… (jos olet siiderimiehiä, saatat olla väärällä osastolla)
Tämän jälkeen voikin sitten alkaa valmistelemaan yön humuun lähtemistä, naukkailemalla muutaman virkistävän mallasjuoman lisää ja kuuntelemalla jotain tunnelmaa nostattavaa musiikkia kuten esim. ikiklassikkoa saksalaiselta nahkahousuosastolta - Helloween - Ride the Sky…
Ei iske nälkä heti baariloesessakaan tämän aterian jälkeen. Jaksaa rokata paremmin... \,,/
Ainekset:
250 g savu- tai palvikinkkua
150 g sipuliperunaseosta pakasteena
Grillimaustetta
Oreganoa ja basilikaa hyppyselliset
0,5 dl kermaa
50-70 g fetaa, halloumia, Auraa tai sitä juustonkänttyä mitä nyt kaapista sattuu löytymään
3-4 rkl Sweet & Sour –kastiketta
50 g paprikaa
2 paksuhkoa tomaattisiivua (ettei liiotella vihanneksien kanssa)
1 grillimakkara, tosimiehille 2 (jotain lihaisaa kuten Wilhelm, Ukkopekka tms.)
Valmistus:
Sekoile sipuliperunaseos, kuutioiksi hakkaamasi kinkun kanssa ja mausta grillimaustella ja yrteillä. Rempaise foliosta reilu soiro ja laita äsken tekemäsi sekoitus pohjimmaiseksi. Tee foliosta alustavaa nyssäkkää ja lorauta sekaan kerma, lisää juusto, sekä Sweet & Sour –kastike. Levittele päälle paprikapalat ja tomaattisiivut. Viillä valitsemasi grillimakkara kolmeen osaan, asettele päällimmäiseksi ja sulje nyytti hyvin.
Paista 40-50 minuuttia 220 asteessa.
Koska kyseessä on selkeä saunaeväs, ruokajuomana tietenkin olutta… (jos olet siiderimiehiä, saatat olla väärällä osastolla)
Tämän jälkeen voikin sitten alkaa valmistelemaan yön humuun lähtemistä, naukkailemalla muutaman virkistävän mallasjuoman lisää ja kuuntelemalla jotain tunnelmaa nostattavaa musiikkia kuten esim. ikiklassikkoa saksalaiselta nahkahousuosastolta - Helloween - Ride the Sky…
Ei iske nälkä heti baariloesessakaan tämän aterian jälkeen. Jaksaa rokata paremmin... \,,/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)