maanantai 20. joulukuuta 2010

KINKKUA!

Todellakin... Jo ensimmäisessä kirjoituksessani paneuduin hieman kinkkuun, eli hyvinkin jalon eläimen erinomaiseen lihakönttiin. Eräs tuttuni (naispuoleinen) ihmetteli suuresti sitä, miten miehille voi tietty lihanpala olla niin tärkeä, että ennen joulua paistetaan "harjoituskinkku", jouluna yksi ja mielellään vielä joulun jälkeenkin kun halvalla saa. Onko tuo nyt ihme? Täytyy myöntää, että allekirjoittanukin teki harjoituskinkun, eikä siitä aikaa ole kun ystäväni kanssa paistoimme laskiaiskinkunkin. Sattui maksamaan nippanappa €uron kilo siinä vaiheessa. 


Kinkku ON kuitenkin herkullinen ja monikäyttöinen eväs. Lämpinä uunista tulleena, kylmänä leivän päällä, kinkkusalaatissa, kinkkumunakkaassa tai yksinkertaisesti hiukopalaan juuri silloin kuin siltä tuntuu. Jos miesten kinkunhimoa haluaa pohtia syvemmältä, voi esiin ottaa primitiivisyyden. Sitähän se juuri on. Mies tuntee syvää yhteenkuuluvuutta esi-isiensä kanssa, kun pöydällä höyryää jättimäinen lihaköntti, josta voi sormin, veitsellä tai vaikka vain hampain repiä reippaita kimpaleita ja mennä omiin oloihinsa sohvannurkkaan syömään ilman sen suurempaa hienostelua. (Ei, tämä EI ole tieteellinen tutkimus, vain muiden miesten kanssa käytyjen keskustelujen syväluotaava tulos). Kinkku siis herättää miehissä tuntemuksia. Toki onhan se ymmärrettävää jos nainen kummeksuu miehen himokasta katsetta ja käytöstä lihanpalaa kohtaan. Jos moista katsetta ei ole emäntä nähnyt itseensä suuntautuvan aikoihin, saattaa olla että parisuhde on hieman väljähtänyt... Toisaalta - onko se kinkun vika?


Mutta se alkuhöpinoistä ja asiaan. "Leka setä veistänsä terottaa - ja luistansa porsaan erottaa..." Asian ytimessä on joulukinkku. Eipä siinä, ei Lekallakaan ole sinänsä mitään perinteistä sinappihuntu/neilikkapossua vastaan, mutta jos haluaa kokeilla jotain muuta, tässä pari ehdotusta possun hunnuksi ja paistoehdotus.


Kinkunpaisto-ohje:
Alkuun kannattaa muistaa, että reilunkokoinen jäinen possu ei sula ihan tuokiossa. Pienempi viiden kilon kinkkukin ottaa jo sen 2-3 vuorokautta. Jäistä kinkkua ei todellakaan kannata pistää uuniin jos ei halua joulurusinaa.


Kun kinkku on sulanut, täräytä uuni 175 asteeseen. Kinkku ineen "au naturel" ja laske heti lämpö 120-125 asteeseen. Miedossa lämmössä on possun hyvä köllötellä ja tottakai kamarapuoli päällä. Paistoaika näissä lämpötiloissa on n.1h15min per kinkkukilo. Jos satut omistamaan paistolämpömittarin, junttaa se heti alussa kinkun paksuimpaan kohtaan luukosketusta vältellen ja odottele kuola valuen, uunia tuijottaen, että lämpötila nousee n.75 asteeseen. Jos digautat ylikypsäntyylisestä voi lämmön antaa nousta 80 asteeseenkin. Näillä mennään. Pidä huoli, että paistoalustalla on aina hieman vettä, ei pääse rasva kärähtämään ja saat talteen mukavan liemen.


Seuraavaksi pari vaihtoehtoista kuorrutetta. Kuorrutushan tapahtuu siten, että kun kinkku on kypsä, otat sen uunista huilaamaan ainakin tunniksi - tiedän, tämä on hankalin vaihe - kuorit kamaran pois (ja verkon jos moinen on),  kuorrutat omavalintaisella tavalla ja sen jälkeen jälkilöylyihin, eli 225 asteeseen 15 minuutiksi. 


BBQ-huntu:
Hyvin yksinkertainen setti. Osta kaupasta hyväksi havaitsemaasi BBQ soosia. Hyviä vaihtoehtoha ovat esim HP-BBQ ja jos hieman jytäkämmästä pitää niin Pain kastikkeista esim. Jamaican BBQ. Nappaa samalla maustehyllystä matkaan jalopenojauhetta jo haluat. Sirottele sitä leppoisasti possun päälle, hiero lihaan ja lorauta BBQ soosi päälle. Levittele kunnolla ja uuniin yllämainitulla tavalla. Kyseinen huntu sai testiraadilta syviä huokauksia ja eräs syönyt totesi syöneensä kerralla enemmän kinkkua kuin koskaan ennen elämässään yhteensä. Varsin toimiva siis.


Omenahuntu:
Tämä on, usko tai älä, myös varsin kielen mennessää vievä veto. Sopii myös monien mielestä "joulutunnelmaan", mikä se sitten onkaan. Omenahilloa, grillimaustetta ja ripaus chilijauhoa. Eli otat astian mihin laitat sen verran omppuhilloa, mitä kuvittelen sian päälle menevän leviteltynä, sekaan 2rkl grillausmaustetta ja 1tl chiliäjauhetta (voi tehdä myös ilman chiliä, mutta usko pois, että se antaa pikantin lisän), sekoitat aineet ja levität kinkun päälle. Uuniin yllämainitulla tavalla.


Koko paisto- ja kuorrutusoperaation ajan voi kuunnella esim. Heviparta Hietalan versiota Sylvian joululaulusta ja muita vastaavia "Raskasta joulua" vetoja jos välttämättä haluaa joulujutuilla itseään piinata. Ellei, kuuntele legendaarisimmat lättysi läpi, koska kinkkua kuolatessa on aikaa moooonta tuntia... \,,/

2 kommenttia:

  1. Olisiko vinkkejä siihen, mitä herkkuja voisi luoda kinkun jämistä? Hernekeitto on ollut se klassikko, mutta olisiko sulla mahti-ideoita...?

    VastaaPoista
  2. Kinkkusalaatti toimii mainiosti... Raakaa tai kuullotettua sipulia, tomaattia, paprikaa, rucolaa tai kiinankaalia ja sitä herkullista kinkkua. Siihen vielä kermaviilistä, puristetusta valkosipulista ja dijon sinapista hyvä kastike niin toiminee. Lämpimät voileivät myöskin mainioita. Eli voidellut leivät, kinkkua, anasviipale johon ripaus cayannea päälle, reilusti juustoa ja uuniin kunnes juusto on sulanut... Kyseinen on ainakin oma tapani käyttää kinkunjämät. Hyviä herkutteluhetkiä!

    VastaaPoista

Avaa sanainen arkkusi... Leka tsekkaa kommentit kun ehtii moshaukseltaan ja ruoanlaitolta! Kiitos jo etukäteen!