torstai 4. heinäkuuta 2013

Lomailua ja tsatsikia

Ugh! On se perkule, kun työnteko häiritsee harrastuksia, kuten esim. ruoanlaittoa. Reissua puskee ympäri Suomen, joten harmillisen paljon harvemmin ehtii vääntämään kunnon mättöä omassa keittiössään. Onneksi loma tuli hyvään saumaan ja ajattelinkin tempaista heti vapaiden alkuun päivityksen, jottei lukijakunta kuvittele Lekan teitä hylänneen.

Koska blogin suosituin/haetuin kirjoitus on selkeästi stifado, pitänee heittää erinomainen versio toisesta grekulandialaisesta peruseväästä, eli tsatsikista. Kyseinen tatina menee mm. kesällä aivan minkä tahansa grillievään kyljessä, leivän päällä, salaattien ohessa tai dippaillessa.

Valkosipulisen herkun ohje on Lekan matkaan lähtenyt jo aikoinaan Kreetalta, erinomaisesta pikku tavernasta ja lupaus on, että jos tsatsikista pidät, tätä parempaa ohjetta et enää tarvi. Tuosta mainitusta tavernasta ajattelin tehdä toisen blogipäivityksen aivan lähiaikoina...

Tsatsiki - Kreikkalainen valkosipulitahna

Ainekset:
Kreikkalaista jugurttia
Kurkkua
Valkosipulia
Oliiviöljyä

 Näillä saa jo herkkua aikaiseksi!
 (+extrat jos haluaa tuunata
basilikaa
viinietikkaa
hunajaa
mustapippuria
merisuolaa)

Valmistus:

Tämä on luultavasti yksinkertaisin ohje mitä ajatella voi. Ei turhaa valuttelua tai muutakaan hienostelua mitä monesti näkee. Ohjeella tulee noin neljä desiä valmista tahnaa, kuten kuvista näkyy, joten jos haluat enemmän, tuplaile määriä.

Veitsi käteen ja kurkku kahtia! Karsi pehmeät, vetiset sisälmykset pois! Kuoret pois! (jostain syystä tuo viimeinen ei kuulostanut enää väkivaltaiselta)


Sisälmykset pois!

Raasta niinkuin et koskaan ikinä aiemmin!

Raasta kurkku pienireikäisellä raastimella, kokoa raaste käteesi ja purista ylimääräinen mehu pois. Kurkkuraastepallo jugurtin sekaan, perään ruokalusikallinen oliiviöljyä ja 4 puristimen läpi juntattua valkosipulin kynttä.


 VALMIS!


Jos haluat jatkotuunata tsatsikia, rouhaise sekaan hiukan mustapippuria, ripaus merisuolaa ja hyppysellinen basilikaa. Hyvä lisä näihin on myös teelusikallinen juoksevaa hunajaa ja saman verran esim. omenaviinietikkaa.

Savukalan, grillatun pihvin, patongin tai ihan minkä tahansa kanssa ääntä kohden!  Lekan kesäloman aloitusbiisiksi valioitui aivan vahingossa Helloweenin ikilegendaarinen ralli, joten saa nyt luvan olla myös tämän evään valmistusbiisinä!

Rokkaavinta kesää ikinä toivotellen - Leka

maanantai 28. tammikuuta 2013

Murinaa, mutinaa ja mussutusta!

Tällä kertaa ei tule varsinaista safkapäivitystä, vaan nyt on taas pakko avata sanainen arkku paristakin asiasta, mitkä Lekaa nyppivät oikein tuelta! Ruokaan toki liittyvät nekin...

1. Hyla-tuotteet
2. Light/kevyt/rasvattomat ihan mitkä vaan
3. Ravintolaruoan taso

Ai miksi? Kysytkö tosissasi? Avataanpa hiukan...

Kohta 1. eli Hyla tuotteet. On todella käsittämättömän rasittavaa yrittää löytää tänä päivänä kaupasta "normaaleja" maitotuotteita. Eräänkin kaupan hyllyllä vietin lainkaan aikaa liiottelematta viitisentoista minuuttia, ennekuin löysin ensimmäisen hylattoman kermaviilin. Yritetäänkö meidät kaikki saada laktoosittomien tuotteiden pariin? Mitä se sitten aiheuttaa, vai onko edes tutkittu? Alkaa tunkea lisää laktoosi-intoleranssia kaikille vai häh? Sitäpaitsi esim. hyla maito vain maistuu shceisselle! "Vähälaktoosiset" nyt vielä menevät ruoanlaitossakin koska niistä ei tule sivumakuja. Mutta voiko olla niin hiton vaikeata antaa ihmisten vetää normaaleitakin maitotuotteita? Sitäpaitsi laktoosittomathylamitkälienee ovat kalliimpiakin. Vai tämäkö on koko hyla-salaliiton takana kysyy Leka! Laitetaan meidät maksamaan enemmän jo nyt kalliista elintarvikkeista. Taidanpa vetää foliohattua syvemmälle päähäni...

Ja on huono muokkaus? Entä sitten...

Kohta 2. KUN onnistuin löytämään sen hylattoman kermaviilin, oli se sitten vuorostaan "kevyt". MIKSI? Tähän voi sitten joku piipertäjä taas avata sanaisen arkkunsa ja kehua kevyttuoteita ja mainita kolestroolit, ruokatottumukset yms. mutta allekirjoittaneella on palanut totaalisesti käpy tähän kevythössötykseen. Olen saattanut asiasta muutamaan otteeseen mainitakin. Jos tarkkoja ollaan, monessa "kevyt" tuotteessa on kovetettua rasvaa, joka lisää sitä hemmetin kolestroolia. Kevytmehut, limpparit jne. ovat täynnä mitä ihmeellisempiä lisäaineita, E-koodeja ja kaikkea epämääräistä makeutussontaa, joiden vaikutuksista elimistölle ei edes tiedetä, tai vaikka tiedettäisiinkin, ei kerrota. Kevytjuustoja ei voi sanoa hyvällä tahdollakaan hyviksi. Käsitykseni juuston ideasta on aina ollut se, että mitä rasvaisempaa, sitä parempaa. Mutta kato ota siitä 0,1% juustoa... Yök! Kevyt metwursti???? Jos joku on erehtynyt maistamaan niitä, tietää, että se maistuu etäisesti hiukan suolaiselle kumilätkälle. Kevyt kinkku? Eräänkin suuremman suomalaisen lihajalostamon "kinkku" on tehty "broilerin lihaa käyttäen". Kinkku? Siis kanasta tehdään sikaa? Meille syötetään selluloosajohdannaisia ja kaikenlaista muuta käsittämätöntä kuraa "ravintona". Joku tässä ei täsmää. Puhumattakaan taistelusta "Voi vs. Kevytlevitteet". Eräs ystäväni joskus taannoin heitti hyvän esimerkin. Kuumana kesäpäivänä katso pihasta sopiva laakea kivi ja roiskaise sen päälle nokare voita ja nokare valitsemaasi wanna-be-levitettä. Tule takaisin puolen tunnin päästä ja katso tulos. Voi on sulanut kullankeltaiseksi kauniisti helmeileväksi nesteeksi, kevythärmä sen sijaan on palanut kökköiseksi tatinaksi. Kumpaa laitat elimistöösi mieluummin? Voisiko oikeasti kaupoista löytää lähitulevaisuudessa vaikka hyllyjä, joissa ei ole ainuttakaan kevyttuotetta? Tosin suuntausta katsoen taitaa olla turha toivo.

Kohta 3. Ravintolaruoan taso. Leka reissaa nykyään duunikseen ja joutuu syömään paljon ravintoloissa. Kuulostaa ehkä mukavalle, mutta sitä se ei ole. Kaupungista toiseen matkatessa jos iskee nälkä, on melkoisen ongelman edessä. Suomen ovat vallanneet tienvarsien megalomaaniset huoltoasemajätit, jotka tarjoilevat evästä, jota ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa muuksi kuin surulliseksi ruoantekeleeksi. Nämä jättiasemat tappavat kilpailun helppoudellaan ja monet pienet kahvilat ja ravintolat kokevat nääntymisen. Vaikka muualta saisi parempaa ruokaa, eivät pienet paikat voi kilpailla suurten jättien kanssa, koska takana ei ole massiivista rahasampoa ja markkinointikoneistoa.

Kaupungeissa - kuten kotoisassa Jyväskylässäkin - eräs nimeltä mainitsematon pääasiallisesti vihreänvärinen ja logossaan aakkosten yhdeksättätoista kirjainta kantava monopoli on kaapannut leijonan osan keskustan ruokapaikoista. Ainakaan Jyväskylän Amarilloon allekirjoittanut ei astu syömään enää jalallaankaan. Ruoat ovat järjestään teollisen makuisia ja ruoanlaitto ei ole taitoa edes nähnyt. Hiiltyneen karrelle palaneista ribseistä todettiin, että "no sen kuuluukin olla hiukan mustaa". Ehkä näin, mutta miten selitetään se, että kaikki grillilajitelman eväät olivat niin rapsakoita, että olen syönyt joskus mehevämmän hiilitabletinkin. Rossoissa syöt vakuumipusseissa vesihauteesssa lämmitettävää "herkkua" ja vakuumissa ovat tulleet paikalle valmiiksi pilkotut "tuoreet" salaatitkin. Kansainväliset viikot jossain mestassa tarkoittaa sitä, että saat eväitä, joista kokkikaan ei varmaan tiedä mitä ne sisältävät. Joka niemestä, notkosta ja saarelmasta löytyvät nuo äsken mainitut ravitsemusliikkeet ja muita kuten Huviretki, Fransmanni ja ties mitkä. Olemmeko me tosiaan niin laumaeläimiä, että menemme sinne, mihin meidät ohjataankin? Ai niin mutta ne bonukset... Älä edes aloita. Käy joskus ruokaostoksilla puoli vuotta jossakin bonuksettomassa mestassa ja laske paljonko säästit vaikka miten koittaisit laskea mukaan mahdolliset keskityspisteet näistä propagandamarketeista.

Kuinkahan kauan ketjut jyräävät? Niin pitkäänkö, että tästä maasta ei saa enää oikeasti hyvää ja tuoreista raaka-aineista tehtyä ruokaa. Onneksi vielä on hyviä yksityisiä ravintoloitakin, joissa saa vielä sitä mitä tilaa!

Miksi suomalaiset eivät uskalla antaa palautetta ravintoloissa? Ei tämä homma parane koskaan jos väki juoksee olemattomien bonustensa perässä, syömässä ala-arvoista sapuskaa. Kilpailu on kohta olematonta ja pienet yrittäjät laittaneet lapun luukulle. Voisiko väki äänestää jaloillaan? Vai lukeeko yksityisten ravintoloiden hautuumaalla jokaisessa hautakivessä kohta sama teksti? "Menehtyi keskittämisen, ketjujen ja aivokuolleiden kuluttajien uhrina!"

Ai niin... Saa vetää hernettä nenään aivan vapaasti, mutta käypä silti testaamassa ensi kerralla joku pienempi ravintola. Saatat yllättyä positiivisesti. Ugh!