Tuonelansoosista kuorrutus

Koska Lekan keittiön facebookryhmässä olleen äänestyksen juhlapöydän ykkösenä voitti kinkku, on loman alun pikapäivityksen aiheena kinkun kuorrutus. Jo aiemmassa "KINKKUA!" tekstissä aihetta käsiteltiin parin ohjeen verran, mutta tässä vielä yksi vaihtoehto.

Kyseisen soosin voi täräyttää miltei mille tahansa liharuoalle, mutta kun tämän laittaa kinkun kuorrutukseksi, tietää että ollaan juuri siinä kohtaa hyvää wanhaa pakanajuhlaa, kun voi aloittaa bakkanaalit.

Tuonelansoosi/kuorrute

Ainekset:

1 valkosipuli (kaikki kynnet)
1 Sipuli
1 chilipaprika (jos ei pidä tulisesta, makea suippopaprika toimii hyvin)
3rkl juoksevaa hunajaa
3rkl ketsuppia
3rkl sinappia
3rkl valko- tai omenaviinietikkaa
2rkl tuoretta basilikaa (kuivayrttinä n. 1tl)
2rkl persiljaa
1/3tl cayannepippuria jauheena
1tl mustapippurirouhetta
1dl tai 3dl oliiviöljyä  (jos kuorrute vain 1dl, jos kastike 3dl)

Valmistus:

Tämän voi tehdä valmiiksi kinkun paistumisen loppuvaiheessa. Jos keittiöstäsi löytyy tehosekoitin, tämä on helppoa, mutta toimii sauvasekoittimellakin. Heitä tehoskoittimeen (tai sopivan kokoiseen korkealaitaiseen astiaan jos sauvailet),  kuoritut valkosipulinkynnet, pilkottu sipuli ja parika. Jyrryytä sekoittimella hetki, lisää mausteet ja jatka sekoittamista kunnes tatina on sen näköistä, että sitä voisi levitellä melko tasaisesti. Lopuksi valuta öljy sekaan sekoittimen käydessä. Valmis.

Kuorrutat kinkun (ohjeet löytyvät tuosta aiemmin mainitsemastani päivityksestä) ja vedät sikaa napaasi niin, että nälkä lähtee. Kuorrutus on taatusti erilainen kuin naapurin kinkussa. Eikä tarvi niitä iänikuisia neilikoita kiroilla. 

Kuorrutusmusaksi jotain herkkää ajankohtaan sopivaa musaa, kuten vaikka King Diamondin rykäisy No presents for christmas... 

Miten tipu täytetään...

Lemmy Kilmisterin syntymäpäivä, eli 24.12 lähestyy ja ihmiset ympäri maailman juhlivat sitä erinäisillä tavoilla, jotka toki kaikki ovat jotenkin yhteydessä kaikenlaisiin uskomuksiin.

Tuossa keskitalven juhlassa paras asia on syöminen. Runsas syöminen. Joskus jopa ylensyöminen. Miksei ylenantaminenkin. Antaminen... no. Ehkä emme jatka tätä ajatusketjua, ottaen huomioon mihin suuntaan olemme menossa. 

Lekan juhlapöydän tekee kala ja varsinkin kinkku, mutta niille ressukoille, jotka eivät jostain syystä (esim. uskomuksiensa, eettisyyden tai jonkin muun hömpötyksen vuoksi) pysty suussa sulavaa, paiston jäljiltä tirisevää, sikamaisen herkullista possunperää syömään, on pakko antaa vaihtoehto. Tämä vaihtoehto on silti lihaisa, joten se vielä annetaan anteeksi. EI! Tofu EI kuulu joulupöytään. Tai soijarouhehässäkät sen kummemmin. Mene leikkimään tehosekoittimeen jos ajattelit edes moista...

Kyseisenä vaihtoehtona siis toimii kanalintujen heimoon kuuluva Meleagris Gallopavo, eli kalkkuna. Miten se keskitalven juhlaa varten laitetaan on jossakinpäin maailmaa kuulemma ikuinen kiistan aihe, mutta tässä ainakin Lekan versio asiasta. Pariin otteeseen testattu ja hyväksi havaittu. Monia kalkkunantäytteitä vaivaa mauttomuus, mutta tätä ei. Kalkkunanpaisto itsessään on melkoinen operaatio, joka kestää nelikiloisellakin tipulla useita tunteja välivaleluineen päivineen. Sitä en ala tähän tällä erää laittamaan, jokainen taistelkoon itse. Mutta testaa ihmeessä tämä täyte...

Täytetty kalkkuna

Ainekset:

2dl kermaa

2 omenaa

2 päärynää

1 iso sipuli

4 valkosipulin kynttä

n.150g tai runsas kourallinen juustoraastetta

75g pähkinöitä (esim. cashew)

1,5 - 2,5 tl chilirouhetta oman maun mukaan

1,5tl mustapippuria TAI rosépippuria TAI pippurisekoitusta oman maun mukaan

nokare voita

Jos täytteestä haluaa hiukan sitkompaa, silloin sekaan voi repiä vielä viitisen kipaletta esim. paahtoleipäviipaleita.

Jos pitää myös possusta, voi täytteeseen laittaa vielä pekonia n. 50-75g, sillä ei se väärin ole.

Valmistus:

Murskaa valkosipulit veitsenlappeella. Palastele muu palasteltava. Kuullota sipulit voissa pannulla. (Kypsennä pekoni jos sitä laitat). Sekoita kaikki keskenään. Tunge tipuun...

Muista kuunnella sterot "repeat" asennossa, koko kalkkunan kypsymisajan Lemmyn Run run Rudolph:ia, jossa päivänsankari suopeasti laulaa vekkulia veisua Petteri Punakuonosta. Vedä kalkkuna napaan ja huuhdo se alas sopivalla virvokkeella. Eiköhän sillä yhden juhlapyhän yli pääse.

Tortillaa suomalaisittain

Päivää, että pätkähti. Lekalla oli vakaa tavoite vielä keväällä, että blogi päivittyisi kuukausitasolla ainakin kerran. Toisin kävi. Uusi duuni vei miehen sen verran mennessään pitkin poikin Suomea, että oikeastaan aikaa kokkailulle (tai ainakin siitä kirjoittamiselle) on ollut hälyyttävän vähän. Nyt kun kesän muut riennotkin on ohi, koetan päästä takaisin ruoanlaiton ja kirjoittamisen ihmeelliseen maailmaan. Ugh!

Seuraavat pari päivitystä tulee olemaan vastauksia palautteisiin, melko normaaleista, mutta hiukan tuunatuista sörsseleistä, mutta tänään keskitytään siihen, miten voi täräyttää nopeasti varsin maukkaat tortillat suomalaiseen tapaan. Puukko käteen, rokki soimaan ja menoksi!

Tortillas Finlandeses

Ainekset:

2pkt lihaisaa makkaraa oman maun mukaan (tässä ei jauhomössöpötköt pelitä)
1 pussillinen Lapin rieskoja (no tottakai niitä ohuita ja valmiiksi tortillan näköisiä)
1 prk herkkusieni viipaleita (tuoreetkin toki passaa paremmin kuin hyvin)
1 iso sipuli
1 vihreä paprika
Kirsikka- tai luumutomaatteja
3 valkosipulin kynttä
(Aurajuustoa jos haluaa ja kukapa EI haluaisi)
Jalapenoja
Ketsuppia + sinappia tai BBQ kastiketta tai vaikka chilikastiketta. Päätä ite!

Valmistus:

Paiskaa pöytään iso leikkuulauta reippaan läjähdyksen saattelemana, jotta naapurissakin tiedetään, että nyt on äijä kokkaushommissa. Suosikkipuukko käpälään ja makkarankarsimishommiin. Nyt pitää sen verran vihjata, että jos haluat testata Lekan mielestä ehkä Suomen parhaita makkaroita, vilkaise onko lähikaupassa myynnissä Veljekset Mattilan palvaamotuotteita. Toki ihan mistä tahansa perus grillimakkarasta (lihaisasta sellaisesta) saa mainiota täytettä, kunhan muistaa viillellä kyrsän siten, että palaset on tarpeeksi pieniä. Esim wanha kunnon neljään osaan viiltely ja sen jälkeen pienennys, tuottaa tortillan väliin sopivaa palasta. Tee myös sipulista viipaleita ja jaa ne kahteen odottamaan kahta eri kohtaloa. 

Reippaan kokoinen pannu tulille ja kun lämpö alkaa tuntua, heitä herkkusieniviipaleet päästämään höyryjä. Kun turha neste on haihtunut, laita voita tai öljyä perään, viskaa puolet sipuliviipaleista sekaan, kääntele paistosta  hetki ja sen jälkeen voitkin kaataa koko paloittelemasi makkaravuoren myös paistumaan. Jos jotain maustetta mielii, niin nyt on oikea aika. Grillimaustetta, chiliä, pippuria, jeeraa, you name it. Aivan oman maun mukaan. 

Kun makkarasetti paistuu, voit viipaloida tomaatit ja paprikan ja laittaa lautaselle odottamaan täytteeksi pääsyä. Myös se toinen puoli sipuliviipaleita samaan astiaan. Tee myös valkosipulista aivan ohuita siivuja tai murskaa. (Murskaaminen on aina jotenkin miehekkäämpää, vaikka itse tällä kertaa siivutinkin)

Kun makkaraseos alkaa näyttää kypsältä, nosta paistinpannu pöytään - mielellään jonkin kuumuutta kestävän päälle - lautanen eteen, jalapenot ja Aurajuusto viereen, täyteastia käden ulottuville, rieska lautaselle ja ala täyttää. Pohjalle pari kiepausta suosikki soosia, oli se sitten ketsuppisinappia, chilikastike, BBQ tai mikä tahansa, sen jälkeen mielikuvitus liikkeelle ja ala mässyttää.

 Taittelua vaille valmis...

Ruokailumusiikiksi suosittelen lämpimästi Ozzyn loistavaa "I don´t wanna stop" biisiä, koska kuten biisissä, tässäkään ei tiedä aivan tarkkaan mitä tekee, mutta sen ei halua loppuvan. Rock!

PS. Kiitokset "Haapaniemen Herttua" Terolle joka toimi koekaniinina kyseiselle pöperölle!

Walmiina ähmittäväksi!

Hot town, summer in the city...

...beer is cold and the chicks so pretty! Vaikkei The Lovin Spoonful aivan noilla sanoilla aikanaan laulanutkaan, sanoisin että sopii silti tähän hetkeen.

Jotenkin tuntuu, että kesä lämmittää tuplateholla kun aurinko mollottaa taivaalla ja tyrpsykät kuljeskelee jo miltei laittoman lyhyissä kesämekoissaan. Toivottavasti kukaan ei säädä silti lakia asiaa vastaan. Vaikka kai siihenkin joku kukkahattutäti kohta puuttuu. Tosin siinä vaiheessa Leka nousee barrikaadeille ja tuskin ainoana...
Koitetaanpa mennä sitten suoraan asiaan, jotta ehditte takaisin terassille! Kesällähän ainoa oikea ruoanlaittotapa on grillaus. Tänään grillataan kuitenkin kyrsän sijasta meren antimia. Ohje on maailman helpoin, nopein ja älyttömän maistuva. Valmis salsa on toki melkoinen oikopolku, mutta harvoin grillaushimon yllättäessä ehtii tehdä itse salsaa, koska ainakin Leka keittää jo moista useamman tunnin.

Grillatut salsakatkat

Ainekset:

Kuorittuja katkarapuja paketillinen/pussillinen (esim. jonkun paikallisen propagandamarketin pakastealtaasta niitä hiukan isompia, propagandaketjun omalla propagandalogolla varustettuja, koska ovat varsin edullisia - tosin pienemmätkin käyvät.
Purkillinen salsaa (näitä mitälieneesalsoja, joita nachojen kanssa vedetään. Tulisuusasteen voit valita itse)
1tl Suolaa
(Omavalintaista chiliä oman maun mukaan, jos haluaa)

Valmistus:

Avaa pussi tai paketti, kaada ikiroudassa olevat syvänmerenäyriäiset siivilään, kulhoon tai muuhun vastaavaan ja sulata ne lämpimässä - EI kuumassa - vedessä. Nappaa pari "krapuloidia" jossain vaiheessa handuun ja testaa, etteivät ole enää sisältäkään jäässä. Kuivaa tässä vaiheessa vielä väriltään harmahtavat muinaisjäänteet talouspaperilla tai vaikka toilettipaperilla, kaada kulhoon, korkkaa varmoin ottein salsa ja tujauta se merenelävien päälle. Pyörittele käteen ensimmäisenä sattuvalla kapustalla salsa ja ravut sekaisin, lisäten samalla suola.

Anna rapusalsasörsselin maustua puolesta tunnista tuntiin, levitä folio grillin päälle ja nostele krapulodit sen päälle. Anna muhia folion päällä sen aikaa, että kalvakkuus muuttuu terveeksi punaksi - kuten naapurin tytöt aurinkoa ottaessa - ja nostele vielä pariksi minuutiksi grillin omalle paistopinnalle ottamaan grillauksen väriä. 

Valmiina grilliin...

                             Valmiina ottamaan viime silauksen ja sitten lautaselle...

Valmista nautittavaksi. Esim. vaalean lager olusen kera. Kippis kaikille! Alussa mainittu Summer in the city soimaan ja kesälaitumille nauttimaan hyvästä ruoasta, kylmästä juomasta, silmänilosta ja Suomen suvesta!!!

Pekoni-ananasnyytit!

Lyhyestä virsi kaunis. Nämä nyytit ovat palautteen mukaan saaneet ainakin yhden parisuhteen alulle ja lisäksi vielä erään vävy-anoppi suhteen kestettäväksi. 😁 Testaa itse ja tee päätelmäsi.

Pekoni-ananasnyytit

Ainekset:

Ananasrenkaita pari purkkia

2 pkt pekonia

Aurajuustoa / halloumia / fetaa tai muuta juustoa oman maun mukaan

Soija- tai Worchestershire kastiketta

chilijauhetta,  cayannepippuria tai jotain muuta tulista oman maun mukaan

basilikaa

sipulia

Valmistus:

Pekonit alle, renkula, ananaksen päälle hiukan kastiketta ja tulisuuden aiheuttaja

Renkulan keskelle auraa ja hiukan sipulia.

Kääräise...

Päälle hiukan basilikaa...

No siinä lepää...

Jos sipulia, ananasta ja Auraa jää, voi niistä kehitellä hässäkän pellille. Jos tulisuutta tahtoo lisää, ei muuta kuin  kuvan mukaisesti jotain tulisempaa kääryläisen päälle!!! \,,/

Kun tuusausvaihe on ohi, junttaa koko komeus uuniin 200 asteeseen pariksikymmeneksi minuutiksi tai kesällä menee grillissäkin paremmin kuin hyvin. Maussa yhdistyy aina yhtä jalon siankyljen savuisuus, ananaksen makea hapokkuus,  auran suolaisuus ja pieni pikantti tulisuus! Makunystyröitä rokkaava setti kokonaisuudessaan...

Ruokamusiikiksi Leka suosittelee jotain leppoisaa, kuten esim. legendaarisen W.A.S.P:in uudemmasta tuotannosta loistoveto joka kertoo Babylonin pahuudesta,

...and then there were none!

Älkää kysykö mitä tuo tarkoittaa, mutta on jäänyt jostain päähäni viime päivinä... Uusi vuosi, uusi pressa, uutta rokettia, uusia blogin päivityksiä. Kai tämä tästä. Vaikkakin vuosi näyttää samalta, uusi pressa tuskin tuo muutosta maahan jossa esim. sähköautoista maksetaan dieselveroa ja liito-oravan papanat määrittävät maan käytön ja hinnat. Muutenkin tsaarin ajat ovat lähellä tässä maailman ainoassa piilososialistisessa poliisivaltiossa, jossa poliisilla ei ole oikeissa paikoissa oikeita oikeuksia ja sosiaalikukkahattutantat silittelevät raiskarien ja tappajien päitä, kun taas perheelleen ruokaa näpistävä tai netistä leffoja lainaava on suur rikollinen?

Oho... lähtipä lapasesta. Se on joskus sellaista. Mussutus sikseen ja positiivisiin asioihin kuten ruokaan ja rokkiin!!!

Aurattua kalaa

Ainekset:

n. 400-600 g lohifile (voipi toki soveltaa muuhunkin fisuun)

3-5 porkkanaa paloiteltuna (tai laiskana 1 pussi n. 200 g babyporkkanoita )

1 tuore parsakaali paloiteltuna (tai jälleen laiskana 1 pussi n. 200g parsakaalia )

2 rkl voita

1 rkl soijaa

1 rkl hunajaa

Aurajuustoa (tai jotain yrtti-/ pippurijuustoa oman mielen mukaan)

1 prk kermaa

1 tl rosépippuria

1 tl suolaa

Valmistus:

Länttää fisu nahkat alaspäin uunivuokaan. Ripsauta suola ja (ainakin henkisesti) muserretut pippurit eväkkään päälle. Voi pannulle, pannu kuumaksi. Paista parsaa ja porkkanaa parisen minuuttia sekoitellen, siirrä pannu sivuun ja lorottele sekaan soija, sekä hunaja. Kaada aikaansaannos syvyyden asukin päälle ja murustele aurajuustonokareita sen verran kuin hyväksi koet. Kermat perään ja vuoka uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Ääntä kohden esim. riisin kera. Helppoa, mutta yksinkertaista ja toimii! \,,/ 

Ruokailurokkina saa vuoden 2012 ensimmäisen ohjeen kunniaksi toimia herrojen Kiske ja Hansen luotsaama erinomainen Unisonic. Kunhan muistat syödäkin moshauksen ohessa...

Ja kuvia ei ole... tämä eväs syötiin ennenkuin kameraa saatiin esiin.