KINKKUA!

Todellakin... Jo ensimmäisessä kirjoituksessani paneuduin hieman kinkkuun, eli hyvinkin jalon eläimen erinomaiseen lihakönttiin. Eräs tuttuni (naispuoleinen) ihmetteli suuresti sitä, miten miehille voi tietty lihanpala olla niin tärkeä, että ennen joulua paistetaan "harjoituskinkku", jouluna yksi ja mielellään vielä joulun jälkeenkin kun halvalla saa. Onko tuo nyt ihme? Täytyy myöntää, että allekirjoittanukin teki harjoituskinkun, eikä siitä aikaa ole kun ystäväni kanssa paistoimme laskiaiskinkunkin. Sattui maksamaan nippanappa €uron kilo siinä vaiheessa. 


Kinkku ON kuitenkin herkullinen ja monikäyttöinen eväs. Lämpinä uunista tulleena, kylmänä leivän päällä, kinkkusalaatissa, kinkkumunakkaassa tai yksinkertaisesti hiukopalaan juuri silloin kuin siltä tuntuu. Jos miesten kinkunhimoa haluaa pohtia syvemmältä, voi esiin ottaa primitiivisyyden. Sitähän se juuri on. Mies tuntee syvää yhteenkuuluvuutta esi-isiensä kanssa, kun pöydällä höyryää jättimäinen lihaköntti, josta voi sormin, veitsellä tai vaikka vain hampain repiä reippaita kimpaleita ja mennä omiin oloihinsa sohvannurkkaan syömään ilman sen suurempaa hienostelua. (Ei, tämä EI ole tieteellinen tutkimus, vain muiden miesten kanssa käytyjen keskustelujen syväluotaava tulos). Kinkku siis herättää miehissä tuntemuksia. Toki onhan se ymmärrettävää jos nainen kummeksuu miehen himokasta katsetta ja käytöstä lihanpalaa kohtaan. Jos moista katsetta ei ole emäntä nähnyt itseensä suuntautuvan aikoihin, saattaa olla että parisuhde on hieman väljähtänyt... Toisaalta - onko se kinkun vika?


Mutta se alkuhöpinoistä ja asiaan. "Leka setä veistänsä terottaa - ja luistansa porsaan erottaa..." Asian ytimessä on joulukinkku. Eipä siinä, ei Lekallakaan ole sinänsä mitään perinteistä sinappihuntu/neilikkapossua vastaan, mutta jos haluaa kokeilla jotain muuta, tässä pari ehdotusta possun hunnuksi ja paistoehdotus.


Kinkunpaisto-ohje:
Alkuun kannattaa muistaa, että reilunkokoinen jäinen possu ei sula ihan tuokiossa. Pienempi viiden kilon kinkkukin ottaa jo sen 2-3 vuorokautta. Jäistä kinkkua ei todellakaan kannata pistää uuniin jos ei halua joulurusinaa.


Kun kinkku on sulanut, täräytä uuni 175 asteeseen. Kinkku ineen "au naturel" ja laske heti lämpö 120-125 asteeseen. Miedossa lämmössä on possun hyvä köllötellä ja tottakai kamarapuoli päällä. Paistoaika näissä lämpötiloissa on n.1h15min per kinkkukilo. Jos satut omistamaan paistolämpömittarin, junttaa se heti alussa kinkun paksuimpaan kohtaan luukosketusta vältellen ja odottele kuola valuen, uunia tuijottaen, että lämpötila nousee n.75 asteeseen. Jos digautat ylikypsäntyylisestä voi lämmön antaa nousta 80 asteeseenkin. Näillä mennään. Pidä huoli, että paistoalustalla on aina hieman vettä, ei pääse rasva kärähtämään ja saat talteen mukavan liemen.


Seuraavaksi pari vaihtoehtoista kuorrutetta. Kuorrutushan tapahtuu siten, että kun kinkku on kypsä, otat sen uunista huilaamaan ainakin tunniksi - tiedän, tämä on hankalin vaihe - kuorit kamaran pois (ja verkon jos moinen on),  kuorrutat omavalintaisella tavalla ja sen jälkeen jälkilöylyihin, eli 225 asteeseen 15 minuutiksi. 


BBQ-huntu:
Hyvin yksinkertainen setti. Osta kaupasta hyväksi havaitsemaasi BBQ soosia. Hyviä vaihtoehtoha ovat esim HP-BBQ ja jos hieman jytäkämmästä pitää niin Pain kastikkeista esim. Jamaican BBQ. Nappaa samalla maustehyllystä matkaan jalopenojauhetta jo haluat. Sirottele sitä leppoisasti possun päälle, hiero lihaan ja lorauta BBQ soosi päälle. Levittele kunnolla ja uuniin yllämainitulla tavalla. Kyseinen huntu sai testiraadilta syviä huokauksia ja eräs syönyt totesi syöneensä kerralla enemmän kinkkua kuin koskaan ennen elämässään yhteensä. Varsin toimiva siis.


Omenahuntu:
Tämä on, usko tai älä, myös varsin kielen mennessää vievä veto. Sopii myös monien mielestä "joulutunnelmaan", mikä se sitten onkaan. Omenahilloa, grillimaustetta ja ripaus chilijauhoa. Eli otat astian mihin laitat sen verran omppuhilloa, mitä kuvittelen sian päälle menevän leviteltynä, sekaan 2rkl grillausmaustetta ja 1tl chiliäjauhetta (voi tehdä myös ilman chiliä, mutta usko pois, että se antaa pikantin lisän), sekoitat aineet ja levität kinkun päälle. Uuniin yllämainitulla tavalla.


Koko paisto- ja kuorrutusoperaation ajan voi kuunnella esim. Heviparta Hietalan versiota Sylvian joululaulusta ja muita vastaavia "Raskasta joulua" vetoja jos välttämättä haluaa joulujutuilla itseään piinata. Ellei, kuuntele legendaarisimmat lättysi läpi, koska kinkkua kuolatessa on aikaa moooonta tuntia... \,,/

Mikä ihmeen Joulu?

Kohta on Joulu. Monien ihmisten suosikkijuhla - toisten pahin painajainen. Leka itse ei oikein ymmärrä koko härdelliä, joka nykyään tuntuu alkavan jo melkein syyskuun alusta. Lahjamainoksia tunkee postiluukun täydeltä ja niitä saa olla melkein päivätasolla viemällä reppukaupalla roskiin. TV tunkee tekopirteitä joulurallatuksia ja kaikessa on "rauhallisen joulun salaisuus".  Suomalainen Jouluhan on tänäpäivänä hyvin mielenkiintoinen resepti. Monen kulttuurin talvipäivänseisauksen juhla, vanha kunnon suomalainen Kekri ja muut vanhat pakanatavat sekoitettuna reippaasti ja koristeltuna ripauksella kristittyjen hössötyksiä ja Ameriikan Coca-Cola kulttuuria.  Ota siitä sitten selvää... 


Lekan talvipäivänseisaus, Joulu, Yule tai ihan miksi sitä tahtoo kutsua, on yleensä täydellinen kun pöydässä on kinkkua, rosollia, itse graavattua lohta ja jo aiemmin blogissakin esiintynyttä sillisalaattia. Tulen tässä vielä joulun alla päivittämään tänne läjän joulueväs ehdotuksia, mutta nyt mennään pakkasista hetkeksi vielä etelän kuuman auringon alle, tarkalleen sanottuna Espanjaan. Upean monipuolinen keittiö, herkullisilla mauilla ja hyvillä mausteilla. Kuka ei voisi pitää? Nyt tosiaan yksi allekirjoittaneen henkilökohtaisista suosikeista eli "Gambas al ajillo" - valkosipulikatkaravut...


Ainekset:
400-600g Katkarapuja (ihan oman maun mukaan isoja pyrstöjä, kuorittuja, kuorimattomia)
1/2dl oliiviöljyä
5-6 valkosipulin kynttä
2kpl pieniä kuivattuja chilipalkoja (tulisuusaste oman siedon mukaan)
2tl sitruunamehua
hiukan persiljaa tai ruohosipulia


Valmistus:
Koska ollaan keskellä synkkiä talvipäiviä, aseta suurella kunnioituksella levylautaselle yksi Suomimetallin hienoimmista helmistä, eli Amorphiksen Black Winter Day. Alkuun merieliöt pitäisi saada sulamaan hieman keinotekoisesti aiheutetusta ikiroudastaan, eli voit joko lorauttaa lämmintä vettä tiskialtaaseen tai johonkin astiaan ja heitä koko pussillinen pieniä mulkosilmiä odottelemaan vuoroaan. Vaihtoehtoisesti avaa pussi, kaada ravut siivilään ja huljuttele lämpimän veden alla hetki. Siinähän sulavat.


Koska rapatessa - tai tässä tapauksessa paistaessa roiskuu, ota korkealaitainen paistokasari tai pata ja lorauta öljy valitsemaasi paistolaitteeseen. Terävä astalo käpälään ja siivuta valkosipulinkynnet ohuiksi biiteiksi. Yhden tai kaksi kynttä voi myös murstaka jos haluaa. Valkosipuli ja chilit kylmään kasariin ja vasta nyt hella päälle. Maku avautuu räväkämmin kuin emäntäsi pikkutunneille venähtäneen miestenillan jälkeen. 


Odottele, että öljy on kuumaa ja pläjäytä tässä vaiheessa katkat sekaan, hämmennä rauhallisesti käännellen jotta pinkit pikkueliöt saavat hieman väriä ja pienennä hella kolmoselle. Paistokseen voi tässä vaiheessa heittää vielä persiljan tai ruohosipulin ja anna paistoksen muhia vielä aivan muutama minuutti, rauhallisesti sekoitellen. 


Levyltä pois ja astia keskelle pöytää, sitruunamehu sekaan, patonkia kaapista dippaamista varten ja evästämään. Muy delicioso! \,,/

Fisu, fisu, fisuuuuuuuuuuu...

"YÖK! Ruotoja! En tykkää kalasta. Ihan kauheeta. Haisee. Pahaa."


Plääh. Leka ei tajua ihmisten kalainhoa. Kalasta saa aivan käsittämättömän hyviä eväitä ja kun tuhansien järvien maassa asutaan, sitä on myös saatavilla. Kun Tanskalainen ystäväni kävi viimeksi Suomessa, hän ei olisi halunnut muuta syödäkään kuin kalaa. On kuulemma käsittämättömän halpaa smörrebröödikansan hintatasoon verrattuna. Plus että vaikkei Leka varsinaisesti mikään terveysintoilija olekaan, kala on oikeasti terveellistä. 


Nyt siis kiusataan vetten asukkien inhoajia oikein urakalla ja sekoitetaan vielä sienet sekaan. HAH! Siitäs saatte...


Kaikki alkaa siitä, että käy onkimassa lohen. Jos nyt ei satu olemaan kalamiehiä, kaupasta tai "hallin pakalta" saa varmasti tuoretta fisua.



Ainekset:


Syöjämäärästä riippuen mukavan kokoisia lohifileen paloja
Tuoreita herkkusieniä (esim. rasiallinen valmiiksi pakattuja, tai irtomyynnistä esim 6-8 vähän koosta riippuen)
loraus oliiviöljyä
1 iso sipuli
Yrtti-valkosipuli tuorejuustoa
1 rkl hunajaa
Persiljaa
hyppysellinen sitruunapippuria


Valmistus:


Pläjäytä pannu hellalle ja kuumenna nelosella niin pitkään, että se on lämmin.
Odotellessa suosikkikeklu käteesi ja halkaise herkkusienet, jotka voikin laittaa suoraan pannulle. Pyörittele sieniä sen aikaa, että sienten omat nesteet alkavat kuplia ja lisää puolikkaiksi renkaiksi pilkottu sipuli mukaan tekeleeseen. Sekoittele vielä hetki, kaada sekaan oliiviöljyä ja nosta lämpö vitoselle. Raivaa ihan reippaalla otteella pannulle tilaa lohenpaloille (joiden tulisi olla n.5cm leveitä suikuloita) ja laita ne nahkapuoli alaspäin pannulle. Samalla voit laskea lämmön takaisin neloselle. Paista nahkapuolelta viitisen minuuttia siten, että palojen kyljet alkavat näyttää kypsiltä, käännä ja paista pari kolme minuuttia. Käännä uudelleen nahkapuoli alas ja ripottele sitruunapippuri herkullisen väristen kidussankankareiden päälle. Lisää puoli purkillista  tuorejuustoa, sekä hunaja. Muhittele miedolla lämmöllä (kakkosella) n. 10min ja lisää jälkilämpöön
persiljaa ja vaikka ripaus tilliä ihan oman maun mukaan.


Naatiskele perunan tai riisin kanssa, muiden kalaruokia vihaavien seurassa ja hauku kalaa koko ajan kun syöt.  Sen jälkeen kun vieraat ovat lähteneet voit nuolla tarjoiluastian... Sitten sohvalle vedenalaisten ajatusten kera ja fiilistelemään vaikka vanhaa klassikko. Dio - Holy Diver. \,,/